Car Wash -ravintolassa Ruandan pääkaupungissa Kigalissa oli vaivautunut tunnelma, kun tv-ruuduissa näytettiin Ugandan ja Senegalin välistä Afrikan mestaruuskisojen jalkapallo-ottelua. Ruandan ja Ugandan välit ovat olleet monin tavoin läheiset, ja varmasti useampi ravintolan asiakkaista on varttunut, opiskellut tai työskennellyt Ugandassa. Silti kukaan ei halunnut osoittaa kannattavansa naapurimaan joukkuetta.
Ruanda ja Uganda ovat nimittäin lähes sotatilassa. Maiden välinen raja on suljettu tieliikenteeltä, ja ruandalaisia on kielletty matkustamasta pohjoiseen naapurimaahan. Juuri tämä autopesulan yhteyteen pystytetty grilliravintola tunnetaan myös paikallisen tiedustelupalvelun agenttien kantapaikkana.
Ruandan hallitus syyttää Ugandaa maassa asuvien ruandalaisten vainoamisesta ja aseellisen kapinallisliikkeen tukemisesta. Ugandan hallitus puolestaan väittää, että Ruanda on soluttanut vakoojia maan tiedustelupalvelun ja armeijan johtopaikoille.
Kriisin seurauksena Mombasan satamasta lähteneet ugandalaiset rekat eivät pääse ajamaan Ruandan kautta itäiseen Kongoon tai Burundiin. Ruandan maaseudulla on pulaa lääkkeistä. Keniasta Ugandan halki Ruandaan kaavailtu rautatiehanke on jäissä.
Kigali on epätodellisen siisti afrikkalainen pääkaupunki. Roskia ei näy missään. Mutta verkkaisesti kävelevät vakavailmeiset sotilaat partioivat siellä täällä katujen varsilla, aina neljän miehen letkassa.
Monien ruandalaisten mielestä sotilaiden partiointi pääkaupungin kaduilla on tarpeen, sillä terroristit ovat tehneet kranaatti-iskuja maan rajaseuduilla viimeksi huhtikuussa.
Ruandalaisia aseellisia oppositioliikkeitä on kahta laatua. Äärihutujen iskujoukot ovat terrorisoineet Kongon itäosien siviiliväestöä vuoden 1994 kansanmurhasta lähtien, siitäkin huolimatta, että Ruandan hallituksen joukot ovat käyneet vuosikymmenten saatossa useaan otteeseen naapurimaan puolella eliminoimassa entisiä kansanmurhaajia ja heidän perheenjäseniään.
Tuoreempi oppositioliike nimeltä Ruandan kansalliskongressi koostuu maan armeijan ja tiedustelupalvelun entisistä upseereista ja vapautustaistelun veteraaneista, jotka ovat lähteneet maanpakoon ajauduttuaan välirikkoon presidentti Paul Kagamen kanssa.
Kagamen hallinto näyttäisi pitävän suurimpana uhkanaan Ruandan kansalliskongressin johtajaa Kayumba Nyamwasaa. Etelä-Afrikkaan vuonna 2010 paennut Nyamwasa on säilynyt hengissä kahdesta ruandalaisagenttien tekemästä murhayrityksestä. Nyamwasan mukaan presidentti Kagame haluaa päästä hänestä eroon, koska hän tietää liikaa tämän salaisista operaatioista.
Ruandan tiedustelupalvelun agenttien uskotaan surmanneen useita maanpakoon lähteneitä entisiä vapautusliikkeen veteraaneja Etelä-Afrikassa, Keniassa, Ugandassa ja Britanniassa. Myös Belgiassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa viranomaiset ovat varoittaneet maassa asuvia ruandalaisia toisinajattelijoita Ruandan tiedustelupalvelun vakoojista ja palkkamurhaajista.
Ennen maastapakoaan Nyamwasa oli vuosien ajan Paul Kagamen lähin toveri. Hän oli yhdessä Kagamen ja muiden Ugandassa varttuneiden ruandalaisten kanssa perustamassa Ruandan isänmaallista rintamaa, joka pysäytti kansanmurhan vuonna 1994. Hän toimi myöhemmin Ruandan armeijan komentajana ja tiedustelupalvelun johtajana. Hän on myös Kagamen pojan kummisetä.
Ruandalaisten lehtitietojen mukaan Nyamwasa on perustanut Ugandaan sotilasleirin, jossa ranskalaiset sotilaat ovat kouluttaneet uusia kapinallistaistelijoita.
Ruandan hallituksen kannattajien mielestä Ugandan presidentti Yoweri Museveni haluaa käyttää kapinallisliikettä hyväksi päästäkseen eroon Paul Kagamesta, jota hän pitää kilpailijanaan kamppailussa hegemoniasta Itä-Afrikassa ja Afrikan suurten järvien alueella.
Museveni, Kagame ja Nyamwasa taistelivat kaikki nuorina miehinä Ugandan kansallisessa vastarintaliikkeessä, joka toi Musevenin valtaan vuonna 1986. Musevenin ja Kagamen välit viilenivät viimeistään Kongon sodassa vuonna 2000, kun Ugandan joukot hävisivät ruandalaisille taistelun Kisanganin kaupungin hallinnasta.
uutiskirje 
