Israelissa käydään ensi tiistaina, 17. syyskuuta jälleen parlamenttivaalit. Asetelma muistuttaa viime huhtikuun vaaleja, jolloin kenraali Benny Gantzin sinivalkoinen liittoutuma yritti syrjäyttää maan pitkäaikaisen pääministerin Benjamin Netanjahun.
Gantzin kampanja potkaistiin huhtikuussa käyntiin toimintaelokuvia muistuttavilla televisiomainoksilla, joissa kerrattiin Gantzin saavutuksia, esimerkiksi palestiinalaisten tappamista Gazassa. ”Emme tule hyväksymään Hamasin vastarintaa”, Gantz uhosi. Tällä kertaa kampanja ei ole alkanut ihan yhtä räväkästi.
Tulevien vaalien ennakkosuosikkina pidetty sinivalkoinen liittoutuma on kuitenkin äänestäjän kannalta varsin ongelmallinen. Se on hajanainen, eikä siltä neljän kuukauden oppositiokauden aikana ole kuultu merkittäviä avauksia. Siksi on vaikea sanoa, mitä vallanvaihdos merkitsisi Israelin saati palestiinalaisten näkökulmasta.
BDS-liike on saanut Israelin valtion koviin vastatoimiin.
Voittaessaan Netanjahu voisi ylläpitää nykytilaa Länsirannalla ja Gazassa ja hiljalleen rakentaa lisää siirtokuntia, kun taas Gantz saattaisi hyvinkin pitää vaalilupauksensa ja kohdella palestiinalaisia vielä kovemmalla kädellä.
Tilannetta on seurannut paikan päällä suomalais-israelilainen aktivisti ja mediataiteilija Haidi Motola. Hän on toiminut miehitystä vastustavissa järjestöissä yli kymmenen vuoden ajan. Ensin ihmisoikeusjärjestö B’tselemissä ja nykyään valokuvauskollektiivi Active Stillsissä.
– Israel mainostaa itseään demokratiana, mutta on tärkeä muistaa, että kolme miljoonaa ihmistä Länsirannalla ja kaksi miljoonaa Gazassa ei saa äänestää, vaikka valitut kansanedustajat päättävät myös heidän elämästään ja arjestaan, sanoo Motola.
Siirtokuntia
laajennetaan
Motola korostaa, että vaikka Israelissa valtaa pitävät oikeistolaiset yltävät vasemmistolaisia useammin länsimaisten medioiden otsikkoihin, ei Israelin vasemmistokaan aktiivisesti edistä Länsirannan miehityksen lopettamista. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Meretz-puolue virallisesti tukee kahden valtion ratkaisua.
– Jokainen Israelin hallitus on rakentanut siirtokuntia Länsirannalle vuodesta 1967. Miehityksen lopettamista tavoittelee vain Israelin palestiinalaisten kansalaisten suosima Yhdistynyt lista, eikä se koskaan ole ollut hallituksessa, Motola sanoo.
Huhtikuun vaalien jälkeen Israelissa on kuitenkin ehtinyt tapahtunut paljon. Tutkinnat pääministeri Netanjahun korruptio-, petos- ja lahjontasyytteistä etenevät.
Kesällä nähtiin mielenosoitusten aalto, joka alkoi siitä, kun poliisi ampui etiopialaistaustaisen juutalaisen. Etiopialaisia juutalaisia on Israelissa yli 100 000 ja suurin osa heistä saapui 1990-luvun alussa, Israelin armeijan maahanmuutto-operaatioiden myötä.
– Kuulin joissakin mielenosoituksissa etiopialais-israelilaisten sanovan, että he kieltäytyisivät varusmiespalveluksesta. Miehityksen loppumisen kannalta tämä on tietenkin toivottavaa. Mutta yleisesti ottaen harva israelilainen on valmis luopumaan etuoikeuksistaan palestiinalaisiin nähden, Motola sanoo.
Motolan mukaan olisi hienoa, jos oikeudenmukaisuutta edistävät liikkeet voisivat lyöttäytyä yhteen. Mutta sekään ei ole helppoa.
– Vaikka moni palestiinalainen saattaa tuntea sympatiaa Israelin etiopialaisjuutalaisten pyrkimyksiä kohtaan, niin ymmärrän, etteivät he voi liittyä samaan rintamaan. Tälläkin hetkellä moni etiopialaisisraelilainen varusmies ylläpitää miehitystä Länsirannalla. Ongelman ydin on miehitys ja sitä ylläpitävä järjestelmä.
Ilmapiiri
kiristynyt
Motolan mukaan tulevat vaalit osoittavat, että kovasta oikeistolaisesta retoriikasta on tullut valtavirtaa. Israelin miehitystä vastustavat aktivistit ovat kiristyneen poliittisen ilmapiirin takia joutuneet kansallismielisten äärijärjestöjen vainoamiksi. Esimerkiksi kesällä aktivisti Jonathan Pollak pahoinpideltiin hyökkääjän haukkuessa häntä vasemmistolaiseksi. Päivää ennen pahoinpitelyä äärinationalistinen Ad Kan -järjestö kertoi Twitter-tilillään missä Pollak työskentelee.
– Äärioikeistolaisten ryhmien vaino kohdistuu miehitystä vastustavien aktivistien lisäksi yhä enemmän Tel Avivin pakolaisiin.
– Vaaleilla on merkitystä, mutta se on hyvin vähäinen. Tällä hetkellä näen paljon enemmän toivoa kansainvälisessä paineessa, kuten talouspakotteita ja akateemista ja taiteellista eristystä ajavassa BDS-liikkeessä, sanoo Motola.
BDS-liikkeen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida, mutta se on saanut Israelin valtion koviin vastatoimiin. Pari vuotta sitten uutismedia Israel Times kertoi valtion varanneen 72 miljoonaa euroa BDS-liikkeen vastaisiin toimiin.
Keskustelu kansainvälisen paineen merkityksestä herättää kysymyksen siitä, mikä saisi useamman israelilaisen äänestämään sellaista puoluetta ja ehdokasta, joka vastustaa miehitystä. Pohtiessaan vastausta Motola hiljenee hetkeksi. Valtion propaganda on hänen mukaansa tehokasta ja israelilaiset hyötyvät miehityksestä liikaa.
– Juutalaiset ovat historian saatossa kokeneet paljon syrjintää. Siitäkin syystä moni ajattelee, että meidän on puolustettava omiamme. On surullista, että menneet kokemukset eivät ole rohkaisseet israelilaisia pohtimaan sitä, miten voisimme rakentaa mahdollisimman tasa-arvoisen ja hyvän yhteiskunnan, jossa ketään ei syrjintää.
uutiskirje 
