Paul Yugusak Tomben ikäpolvi sai vallan eteläisessä Sudanissa vuonna 1974. Pitkä sisällissota pohjoista vastaan lykkäsi perinteiden mukaista sukupolvenvaihdosta kymmenisen vuotta.
– Vallanvaihdoksen on tapahduttava, teemme parhaillaan järjestelyjä, vakuuttaa Central Equatorian osavaltion parlamentissa istuva Tombe.
Ennen vuonna 1983 alkanutta sisällissotaa valta vaihtui Etelä-Sudanissa niin, että valtaa pitävä miespolvi ja sen nuoret haastajat lähtivät yhdessä metsälle. Taistelu kaadetusta eläimestä ratkaisi voittajan.
Nyt ratkaiseva taistelu käydään Tomben mukaan pikemmin ostetusta härästä kuin saaliseläimestä. Entistä symbolisemmaksi muuttuva perinne on kuitenkin edelleen tärkeä Niilin itäpuolisten heimojen keskuudessa.
– Vallanvaihto ei ole helppo. Kyse on taistelusta, kulttuurintutkija Lias Ohisa Affwonni vahvistaa.
Taistelun voittavat yleensä nuoret. Vanhat myöntävät tappionsa ja luopuvat kylän hallintaan ja suojeluun liittyvistä valtuuksistaan.
Valtio alkoi nimittää sateentekijöitä
Valtaan pyrkivä polvi muodostuu 18–45 vuotiaista ja väistyvä sitä vanhemmista.
Esimerkiksi olubu-heimon siinä osassa, johon Tombe kuuluu, vallan on määrä vaihtua 25 vuoden välein. Toisilla tahti voi olla tiiviimpikin.
Kuvion sotki sota, jota etelä kävi yli 20 vuotta irtautuakseen Pohjois-Sudanin vallasta.
Vanhoja huolestuttaa, että valtaan pyrkivät ovat varttuneet sodan oloissa ja saaneet siitä traumoja, joista kertoo myös runsas alkoholinkäyttö. Karjavarkaudet ja heimojen välinen kahakointi ovat kiihtyneet.
Vallanvaihtoperinnettä on pidetty demokraattisena. Tehtävät jaetaan uudelle polvelle järjestäytyneesti ja usein ansioiden mukaan.
Päälliköt eli ”kuninkaat” ovat usein myös yhteisön sateentekijöitä. Virat ovat olleet perinnöllisiä, mutta viime aikoina valtio on alkanut nimittää heitäkin.
Tombe kertoo, että päällikkökin vaihdettiin yleensä sukupolven mukana, ellei tämä ollut aivan erityisen kyvykäs.
Etelä-Sudanissa nyt oma hallitus
Etelä-Sudan sai vuoden 2005 rauhansopimuksen jälkeen oman hallituksen.
Antropologi ja kehitystyöntekijä Simone Simons moittii hallitusta ja kehitysavun antajia perinteisen järjestelmän heikosta hyödyntämisestä.
Tutkija Affwonni vahvistaa, että vuosisataisessa järjestelmässä sukupolvenvaihdos takasi uudistumisen, paransi kylien taistelukykyä ja vahvisti yhteishenkeä.
Vaikka johtajilla oli etuoikeuksia, he olivat myös vastuussa teoistaan. Epäonnistuminen saattoi merkitä sateentekijälle kuolemaa.
– Nykyisin järki on mukana eikä sateentekijää tapeta, Joko Jacqueline sanoo. Hän on yksi harvoista naisista, joka on otettu mukaan perinteiseen hallintoon.
Jacqueline uskoo, että tulevaisuuden perinteisessä hallinnossa vallitsee sukupuolten tasa-arvo.
Tiellä on kuitenkin monta mutkaa.
Aseita on yhä sodan jäljiltä joka paikassa. Kyläläiset sanovat, etteivät voi luopua niistä, koska valtio ei suojele heitä riittävästi.
Affwonni ehdottaa lakia, joka antaisi perinteisille vallanpitäjille virallisen aseman osana paikallishallintoa. Hän myöntää, että toteutus kysyisi kärsivällisyyttä ja joustavuutta molemmilta osapuolilta.
Etelä-Sudan
Sai autonomian vuoden 2005 rauhansopimuksessa, joka päätti Sudanin pitkän sisällissodan.
Itsenäistymistä koskeva kansanäänestys on määrä pitää vuonna 2011.
Asukkaita arvioidaan olevan alle 10 miljoonaa, koko Sudanin väkiluku on noin 42 miljoonaa. (Lähde: Wikipedia)
uutiskirje 
