Itävallan äärioikeistolainen vapauspuolue (FPÖ) menetti sunnuntain vaaleissa lähes kymmenen prosenttiyksikköä kannatuksestaan ja putosi 17,3 prosenttiin.
Tappion syynä oli poikkeuksellisen räikeä, toukokuussa paljastunut skandaali. FPÖ:n silloinen johtaja Heinz-Christian Strache oli ennen lokakuun 2017 vaaleja kuvattu videolle, jossa hän lupaili venäläisnaiselle tuottoisia valtiollisia liikesopimuksia, jos tämä auttaa puoluetta vaaleissa.
Venäläisnainen oli esittäytynyt vaikutusvaltaisen oligarkin veljentyttäreksi, mutta sitä hän ei ollut. Vieläkään ei tiedetä, kuka tämän ansan viritti.
Sebastian Kurzin vakaumuksen ydin on pääsy liittokansleriksi.
Skandaali kaatoi liittokansleri Sebastian Kurzin johtaman hallituksen kesäkuussa, ja siitä eteenpäin maata on johtanut väliaikainen virkamieshallitus.
Nyt Kurz teki komean comebackin. Hänen konservatiivinen kansanpuolueensa (ÖVP) sai peräti 38,4 prosenttia äänistä, lähes 7 prosenttiyksikköä enemmän kuin lokakuun 2017 vaaleissa.
ÖVP jyrkästi oikealle
Kärsikö siis äärioikeistolaisuus kirvelevän tappion Itävallassa?
Ei välttämättä. Kurz on ratsastanut valtaan taktiikalla, jossa perinteinen konservatiivipuolue ÖVP omaksui äärioikeiston agendan tarkoituksenaan viedä lebensraum äärioikeiston vapauspuolueelta.
Kurz on tuonut maahanmuuttovastaisuuden, islamofobian ja syntipukkien etsinnän politiikan valtavirtaan. Ulkoministerinä 2015 Kurz ylisti Unkarin Viktor Orbánia siirtolaisten pysäyttämisestä.
ÖVP:ssä on ollut valmiina hyvä maaperä tällaiselle linjanvedolle. Puolue on perinteisesti ollut varsin konservatiivinen oikeistopuolue, joka aikoinaan hyysäsi riveissään vanhoja natseja, aina Kurt Waldheimia myöten.
Ennen vuoden 2017 vaaleja ÖVP oli pahasti väsähtämässä. Pelkona oli, että äärioikeiston FPÖ ajaa ohitse. Toukokuussa 2017 Kurz, tuolloin 30-vuotias, huudatti itsensä ÖVP:n johtoon pelastavana messiaana.
Lokakuun 2017 vaaleissa Kurz kukisti selvästi toisen perinteisen suuren puolueen, sosiaalidemokraatit (SPÖ). Vapauspuolueelta hän ei kuitenkaan saanut vietyä elintilaa, vaan FPÖ teki historiansa parhaan tuloksen.
Kurzin puolue ja vapauspuolue saivat yhdessä selvän paikkaenemmistön ja muodostivat hallituksen.
Meidän kielen puhujat
Nyt sunnuntain vaaleissa ÖVP voitti lähes saman verran (+6,9 prosenttiyksikköä) kuin mitä FPÖ hävisi (–8,7 prosenttiyksikköä).
Voi siis aika turvallisesti arvioida, että Kurzin puolue oli riittävän äärioikeistolainen tai oikeistopopulistinen FPÖ:stä siirtyneille äänestäjille. FPÖ kärsi tappion korruptioskandaaliensa takia, mutta itse äärioikeistolaisuus ei hävinnyt Itävallan politiikasta minnekään.
Eivät kaikki ÖVP:n kannattajat tietenkään ole äärioikeistolaisia. Hallitusyhteistyölle vapauspuolueen kanssa on ollut vastustusta, mutta se ei ole häirinnyt niin paljon, että puolue ei olisi saavuttanut roimaa vaalivoittoa.
Kurz itse ratsasti sunnuntain vaaleihin tietoisesti harmaalla vyöhykkeellä. Hänen iskulauseensa oli ”Einer, der unsere Sprache spricht” (Hän joka puhuu kieltämme). Sen voi tietenkin tulkita kansan tuntojen ymmärtämiseksi, mutta myös konkreettisesti saksan kielen puhumiseksi.
Sattumoisin myös FPÖ:n johtajiin kuuluvalla Herbert Kicklillä oli täsmälleen sama vaalilause. Alun perin se on peräisin nyt jo edesmenneen FPÖ-johtajan Jörg Haiderin kampanjasta vuodelta 1999.
Mikä hallituspohjaksi?
Hallituksen muodostaminen vaatinee jälleen aikaa. Lopputuloksen saattaa yhä olla uusi Kurzin johtama ÖVP:n ja FPÖ:n hallitus, vaikka FPÖ nyt tappion jälkeen kainosteleekin. Ainakin tällaisella hallituksella olisi selkeästi riittävä enemmistö.
Epätodennäköisimpänä pidetään ÖVP:n ja demarien ”suurta koalitiota”, vaikka silläkin olisi vahva enemmistö. Molempien osalta se olisi liikaa paluuta menneisyyteen.
Kolmas vaihtoehto olisi ÖVP:n, vahvan paluun parlamenttiin tehneen vihreiden ja liberaalipuolueen NEOS:in hallitus. Vihreät yksinäänkin ÖVP:n kumppanina riittäisi juuri ja juuri enemmistöön.
Tällainen hallitus vaatisi kuitenkin suuria kompromisseja kaikilta osapuolilta. Kaksi kolmasosaa vihreistä vastustaa hallitukseen menoa Kurzin kanssa.
Ennen vaaleja Kurz lupasi verohelpotuksia yrityksille ja perheille sekä 5 miljardin euron leikkauksia julkisiin menoihin.
Vahvan johtajan kultti
Kurz ei ole omaksunut äärioikeistolta pelkästään ohjelmaa, vaan myös vahvaan johtajaan perustuvan poliittisen kulttuurin.
Kurz on kaapannut ennennäkemättömällä tavalla vallant perinteisessä poliittisessa puolueessa. Ennen valintaansa toukokuussa 2017 hän kiristi puoluetta vaatimuslistalla, tai muuten hän ”ei enää ole puolueen käytettävissä”.
Lyhyen mietinnän jälkeen pelastajaa etsinyt puolue hyväksyi Kurzin vaatimukset. Kurz sai valtuudet päättää yksin poliittisesta linjasta ja vaaliohjelmasta. Valtakunnallisissa vaaleissa hän yksin vastaa ehdokaslistasta ja osavaltiovaalien ehdokaslistoihin hänellä on veto-oikeus.
Kurz yksin päättää hallitukseen menemisestä. Hän yksin nimittää puolueen pääsihteerin ja muut työntekijät. Puoluehallituksella ei ole sanansijaa mihinkään edellä mainituista päätöksistä.
Äärioikeiston haaste
Lähes kaikki perinteiset oikeisto-, konservatiivi- tai oikeistokeskustalaiset puolueet ovat tällä vuosikymmenellä joutuneet miettimään, miten torjua oikeistopopulismista ja äärioikealta tulevaa haastetta.
Itävallan ÖVP on Sebastian Kurzin johdolla yksi niistä, jotka ovat pisimmälle olleet valmiit omaksumaan äärioikeiston teemat. Sunnuntain vaalit eivät ehkä anna ratkaisevaa näyttöä siitä, miten onnistunut tämä strategia on ollut, koska äärioikeisto meni vaaleihin niin rankka skandaali takanaan.
Muutenkin eri maiden vaalit ovat antaneet ristiriitaisia vastauksia. Jossain oikeistopopulistien teemojen mukaan ottaminen on näyttänyt tuovan menestystä, jossain taas äänestäjät ovat mieluummin kannattaneet oikeaa äärioikeistoa kevytversioiden sijasta.
Vaarana flirttailussa äärioikeiston kanssa on aina se, että mukana menee koko puolue. Donald Trump on kaapannut Yhdysvaltain republikaanipuolueen oikeistopopulistien ja osittain äärioikeiston temmellyskentäksi. Britannian konservatiivipuolue on menossa samaa tietä viimeistään nyt Boris Johnsonin johtamana.
Sebastian Kurz tuskin on vakaumuksellinen äärioikeistolainen. Hänen vakaumuksensa ydin on Sebastian Kurzin saaminen liittokansleriksi, ja ohjelmat muotoillaan sitten tätä silmällä pitäen.
uutiskirje 
