Helsingin Asunnottomien yön järjestäjien mukaan naisten asunnottomuuteen liittyy erityispiirteitä, joita ei tunnisteta asunnottomille suunnatuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nykyinen palvelujärjestelmä on suunniteltu miehiä ajatellen eikä se välttämättä tunnista naisille merkityksellisiä asioita.
Esimerkkinä järjestäjät mainitsevat turvallisuuden tarpeen jäävän usein huomioimatta asunnottomien palveluissa. Pelkoa ja häpeää tunteva nainen ei välttämättä edes hae tilanteeseensa apua.
Asunnottomien yötä vietetään tänään 17.10. Sen helsinkiläisten järjestäjien mukaan asunnottomuutta kokevat naiset altistuvat hyväksikäytölle, ja kokemukset väkivallasta ovat yleisiä. Perhe, lapset ja äitiys liittyvät monien naisten elämäntilanteeseen. He käyvät monenlaista taistelua tilanteessaan palvelujen ja avun saamiseksi.
Suomessa oli vuonna 2018 yli 1 200 yksinelävää asunnotonta naista. Asunnottomien naisten todellisen määrän oletetaan olevan huomattavasti suurempi, sillä piiloasunnottomuus on yleistä erityisesti naisten keskuudessa. Naiset jäävät esimerkiksi väkivaltaiseen parisuhteeseen ja sietävät huonoa kohtelua välttääkseen kadulle joutumisen.
– Naiset yrittävät viimeiseen asti säilyttää perhesuhteitaan ja lastensa huoltajuutta. Pelko lasten menettämisestä voi estää avun pyytämisen. Lasten menetys on usein se viimeinen isku ja sysää naisen syvemmälle asunnottomuuteen, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.
”Puoliväkisin tuntemattoman yöseuraksi”
Nyt keski-iässä oleva helsinkiläinen Laila (nimi muutettu) on asunut muutaman vuoden asunto ensin -periaatteella toimivassa Diakonissalaitoksen ylläpitämässä tuetun asumisen asumisyksikössä. Tuetun asumisen palvelu on monille pitkään asunnottomana olleelle ensisijaisen tärkeä, jotta oman kodin pitäminen onnistuu ja elämänhallintataidot vahvistuvat.
Lailan tilanne on nyt hyvä, mutta hän kertoo järjestäjien tiedotteessa, että asunnoton nainen joutuu helposti hyväksikäytetyksi.
– Kaikkein kauheimpia juttuja asunnottomuudessa on se, kun joutuu suostumaan puoliväkisin jonkun tuntemattoman yöseuraksi ja sietämään kaikenlaista kohtelua.
Jos Laila olisi päättäjä, hän loisi asunnottomille naisille lisää yksityisyyttä tarjoavia tiloja. Nykyiset olosuhteet ovat usein naisten kannalta puutteellisia eivätkä naiset tunne oloaan turvalliseksi, jos paikassa on samassa tilanteessa olevia miehiä. Turvakodit tekevät hyvää työtä, mutta päihtyneet naiset eivät tällä hetkellä pääse väkivallan uhatessa minnekään suojaan.
– Naiset tarvitsevat 24/7 auki olevia turvallisia paikkoja, joissa voi levätä ja alkaa selvittää asioitaan, ja paikkoja, jonne pääsee heti sisään – päihtyneenäkin. Myöskään parisuhdeväkivalta ei saisi olla se ainoa määrittelevä tekijä turvaan pääsemiselle, sanovat asunnottomuuden naiserityisyyteen keskittyvässä NEA-hankkeessa työskentelevät, Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusasiantuntija Jenni Eronen ja Sininauhasäätiön projektityöntekijä Inka Kasurinen.
Sininauhasäätiö avaa tähän tarpeeseen ensimmäisen, vain naisille tarkoitetun matalan kynnyksen päiväkeskuksen Helsingin Töölöön. Se on avoinna kolmena päivänä viikossa. Toiveena on, että myös kuntatasolla alettaisiin vastata paremmin asunnottomuutta kokevien naisten kriisipistetarpeisiin.
Työntekijät tarvitsevat traumakoulutusta
Monilla naisilla pitkään kestänyt pahan olon jäsentämättömyys vaatisi heitä kohtaavilta työntekijöiltä traumakoulutusta, jotta tunteita päästäisiin ensiksi purkamaan ja sitten vasta etsimään ratkaisuja. Myös kokemusasiantuntijoiden tietotaitoa on hyödynnettävä enemmän ja heidän kauttaan saadaan ”madallettua kynnyksiä”, jotta naisten luottamus palaisi ja he pääsisivät oikean avun ja palveluiden pariin.
Helsingin Asunnottomien yön järjestäjät vaativat, että asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta merkittävässä asemassa olevan asumisneuvonnan toimivuus on varmistettava.
Asumisneuvonnan muuttamisen lakisääteiseksi pitäisi varmistaa, että palvelu on tarjolla kaikille. Toimijat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että hallitusohjelman lupauksista huolimatta kuntien sitoutuneisuus ja resurssit eivät ole riittäviä. Heikoimmassa asemassa olevat palveluntarvitsijat kääntyvät helpommin matalan kynnyksen periaatteella toimivien asumisneuvojen puoleen. Maahanmuuttajien erityistarpeet pitäisi lisäksi ottaa huomioon tarjoamalla palveluita selkosuomeksi ja eri kielillä.
Ihmiset ovat joutuneet yhä enemmän ongelmiin liian kalliiden vuokrien vuoksi ja menettävät jopa kotinsa, kun asumiskulut ovat kohtuuttoman korkeat. Ihmiset tarvitsevat kokonaisvaltaista apua ja konkreettisia neuvoja, miten tilanteista selvitään ja mitä kautta asuntoa ja apua voi saada, järjestöt painottavat.
Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli yhteensä 5 428 asunnotonta ihmistä. Asunnottomia naisia koko Suomessa oli 1 244, joista 651 Helsingissä. Asunnottomia lapsiperheitä Suomessa oli 159 (Helsingissä 75) ja pariskuntia 105. Kodittomia lapsia oli 195.
lehti 