Saila Ruuth oli yllätysnimi sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) valtiosihteeriksi – ainakin itselleen.
– Tarjouduin Pekoselle erityisavustajaksi. Hän soitti ja kertoi, että erityisavustajien paikat on jo täytetty. Ajattelin, että se oli kohteliaisuussoitto, mutta sitten hän kysyikin, että olisitko kiinnostunut tulemaan valtiosihteeriksi, Ruuth kertoo.
– Vastasin, että voinhan mä ja aloin googlettaa, että mikä on valtiosihteeri.
Ruuth siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöön Teollisuusliiton toimitsijan tehtävästä.
– Työ on todella kivaa, hän sanoo neljän kuukauden kokemuksella.
– Se on täysin erilaista työtä kuin mitä olen aiemmin tehnyt. En tuota konkreettisesti paljoakaan, mutta on iso duuni muodostaa kokonaiskuva siitä, mitä tapahtuu, kun 390 virkamiestä ja kolme erityisavustajaa pyörittävät asioita eteenpäin.
Lisäksi Ruuthin tehtäviin kuuluu edustaminen.
– Sitä on aika paljon, vaikka ajattelin, että ministeri hoitaa sen ja minä pitäydyn sisältöhommissa. Mutta varsinkin EU-puheenjohtajuus vaatii sitä.
Ruuth kehuu ministeri Pekosen esikuntaa, johon kuuluvat hänen lisäkseen erityisavustajat Jiri Sironen, Hanna Hänninen ja Juho Orjala. Hän kiittelee myös esikunnan sihteereitä ja mainitsee ministerin sihteerin Päivi Saarimaan, jolla on pitkä kokemus eri ministereiden sihteerinä.
– Hän on minullekin täsmentänyt työnkuvaani. Että minä en ole erityisavustaja vaan varaministeri, ja minua avustetaan, Ruuth nauraa.
Virkamiehet kiittävät
Julkisuudessa on paheksuttu sitä, että pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksella on tuplasti erityisavustajia verrattuna edelliseen, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitukseen.
– Virkamiehet kuitenkin kiittävät ja sanovat, että ihanaa, että nyt voi tehdä työtään, kun joku sanoo, mihin suuntaan mennään, Ruuth kertoo.
Hallituksessa oleminen on taito.
– Jos ei ole poliittista ohjausta, on virkamiesten vaikea valmistella ja viedä asioita eteenpäin. Virkamies joutuu tekemään riskillä omia ratkaisuja. Sitä virkamies ei halua, koska silloin saattaa tehdä turhaa työtä, jos ilmenee, että poliittinen johto haluaakin jotain muuta. On käynyt selväksi, että viime hallituskausi oli raskas virkamiehille.
– Asiaa on niin paljon. Se selittää varmaan paljolti sitä, miksi meno oli niin surkeaa viime kaudella. Jonkun pitää tietää, mitä halutaan. Jos ei ole ollut ketään tietämässä, ei ole voinut valmistua mitään. Niinpä todella monet asiat seisoivat Sipilän hallituksen aikaan ja lopulta asioita jouduttiin valmistelemaan hirveässä kiireessä, kun poliittinen linjaus tuli liian myöhään.
Taitolaji
Ensimmäiset neljä kuukautta Pekosen esikunnalla on mennyt prosessien opetteluun. Sekä ministeri että valtiosihteeri ja erityisavustajat ovat ensikertalaisia.
– Kun ministerikin avoimesti innostuu ja on vilpitön, että wau, mitä uutta taas, niin me muutkin voimme tunnustaa, että olemme usein uuden edessä opettelemassa asioita, Ruuth sanoo.
Uusia asioita on todella paljon.
– Niitä on loputtomasti. Mutta meillä ryhmätyö tuntuu toimivan hyvin.
Vasemmistoliiton toisen ministerin, opetusministeri Li Anderssonin ryhmässä sentään valtiosihteeri Minna Kelhä on toiminut aiemmin ministerin erityisavustajana.
– Kun osaamista karttuu, pystymme ennakoimaan paremmin, miten varmistetaan asioiden eteneminen. Hyvin silti esimerkiksi budjettiriihi vedettiin, Ruuth sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että hallituksessa oleminen on taito.
– Jos ei muuten, niin sen takia kannattaa olla hallituksessa, että oppii olemaan siellä, Ruuth sanoo.
– Pitää tuntea prosessit, ymmärtää vaikkapa se, miten budjetin valmistelu etenee ja missä vaiheessa ja kenen kanssa asioita hoidetaan. Kun osaa, toiminta on tehokkaampaa.
Hän arvioi itse olleensa hiukan naiivi hallituksen työskentelyn suhteen.
– Luulin, että se, mikä on hallitusohjelmassa sovittu, toteutuu automaattisesti. Eihän se tunnukaan olevan niin, vaan monia asioita väännetään vielä uudestaan. Voidaan esimerkiksi vääntää siitä, miten priorisoidaan, lähteekö asia liikkeelle nyt vai vuoden päästä vai tapellaanko siitä vasta vuoden päästä.
uutiskirje 