Kun koronaviruspandemia etenee, kansalaisia ohjataan käsienpesuun. Ohjeet ovat kuitenkin arvottomia 40 prosentille ihmiskunnasta. Niille, joilla ei ole edes kaikkein alkeellisimpia käsihygienian välineitä – saippuaa ja puhdasta vettä.
Useimmissa Afrikan maissa ja Intiassa prosenttiluku on vielä korkeampi, 50 ja 80 prosentin välillä.
Vähiten kehittyneissä maissa (LDC) puhtaan veden puutteesta kärsii 55 prosenttia terveyskeskuksista, jotka palvelevat 900 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa on väestöä yhteensä.
Investointien määrä olisi vain 3 prosenttia Naton vuosibudjetista.
Lukuisia kuolonuhreja
Synnytysolosuhteiden epähygieenisyyden vuoksi joka vuosi kuolee noin miljoona vastasyntynyttä vauvaa ja vastasynnyttänyttä äitiä. Huono hygienia ja puhtaan juomaveden puute aiheuttaa arviolta 4,3 miljoonaa kuolemaa vuosittain.
Tätä voisi kutsua saastuneen veden pandemiaksi. Se on jatkunut jo sukupolvien ajan, mutta se ei näy kansainvälisessä uutisvirrassa.
Vesipandemiaan on vuoden 2000 jälkeen kaikessa hiljaisuudessa kuollut enemmän ihmisiä kuin toisessa maailmansodassa. Jos sama tahti jatkuu, seuraavan kymmenen vuoden aikana kuolee vielä 40 miljoonaa lisää.
Vesipandemiaan kuolevat ovat köyhiä. He eivät tee kansainvälistä kauppaa tai matkustele, heillä ei ole asuntolainoja, eivätkä he osta vakuutuksia. Maailman talousmarkkinoilla heitä ei ole olemassa. Kun he heittävät henkensä, siitä ei tehdä isoja otsikoita.
Poliittisen tahdon ongelma
Edellytykset vesipandemian hävittämiseen ovat olemassa. Tiedetään, kuinka monella ihmisellä ei ole puhdasta vettä ja missä he elävät. Tiedetään myös, mitä pitäisi tehdä – tarvittava teknologia on jo olemassa, eikä se ole välttämättä edes kallista.
Ongelmana on poliittisen tahdon ja sen myötä rahoituksen puute. Vesipandemia ei ole erityisen seksikäs eikä kukaan poliitikko pystyisi pitämään sitä ykkösasianaan koko vaalikautta.
On arvioitu, että perustasoisen vesi- ja hygieniahuollon järjestäminen sitä vailla oleville maksaisi viidentoista vuoden aikana vuosittain noin 25 miljardia euroa.
Jos perustason lisäksi odotettaisiin palvelulta turvallisuutta ja jatkuvuutta, vuosittain vaadittaisiin noin 103 miljardia euroa. Toistaiseksi rahoitusta ei ole varmistettu edes perustasolle.
Hyvin hidas kehitys
YK:n tavoite on kunnollisten vesi- ja hygieniaolojen järjestäminen kaikille vuoteen 2030 mennessä. Sitä tuskin saavutetaan. Ei vaikka investointien määrä olisi vain noin 3 prosenttia sotilasliitto Naton vuosittaisesta budjetista.
Koska vesipandemia jatkossakin pysyy kaukana maailman asialistan kärjestä, kehitys on hyvin hidasta.
Koronaviruspandemia saattaa hiukan nopeuttaa kehitystä. Jos korona leviää maissa, joissa on puute puhtaasta vedestä ja hygieniasta, tartunnat myös rikkaammissa maissa voivat lisääntyä. Tämä voisi johtaa ymmärrykseen puhtaan veden ja sanitaation maailmanlaajuisesta merkityksestä.
Rahahanat aukeavat vasta, kun maapallon onnekkaammat kansat huomaavat oman etunsa sitä vaativan.
Kirjoittaja on YK-yliopiston vesi-, ympäristö- ja terveysinstituutin johtaja McMasterin yliopistossa, Ontariossa Kanadassa.
uutiskirje 