Sairaanhoitajaliiton koronakyselyssä kaikuu hätähuuto ja turhautuminen. Kysely on ollut avoinna maaliskuun puolivälistä alkaen ja sen tuloksista on tiedotettu kolme kertaa. Silti suojainpula jatkuu ja epäoikeudenmukaisuuden tunne on vahva.
Sairaanhoitajaliittoon kuuluu lähes 50 000 hoitotyön ammattilaista. He ovat sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä ja ensihoitajia. Vastauksia liiton kyselyyn on tullut 1 300.
Sairaanhoitajaliitto on toimittanut koronakyselyssä nousseet asiat tiedoksi keskeisille päättäjätahoille. Lähes kaksi kuukautta samaa hätähuutoviestiä sairaanhoitajilta on liikaa, sanoo liiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
Osa asioista on toistunut vastauksissa maaliskuun puolivälistä asti. Suojainpula ei ole hellittämässä eikä ohjeistukseen ole tullut selkeyttä. Vastauksissa on huoli suojaimista ja sitä kautta työ- ja potilasturvallisuudesta. Potilaan, kollegan ja oma sekä läheisten terveenä ja hengissä säilyminen huolestuttavat.
”Tämä on jo hätähuuto. Antakaa meille hoitamiseen välineet!”
”Kanslian seinälle ilmestyi muutama viikko sitten lappu johdolta, että suojakäsineiden käyttöä tulee rajoittaa ja vähentää!”
”Viimeisimpänä ohje eräällä osastolla osastonhoitajan sanomana, että koronapotilaan lähihoidossa riittää pelkästään hanskat, kun käynti kestää alle 15 minuuttia. Onko työsuojelurikos?”
– Me odotamme sitä, että nämä kommentit ja kysymykset loppuvat ja toimimme nyt sen edistämiseksi, puheenjohtaja Hahtela sanoo.
Sairaanhoitajat haluavat tietää, milloin ja mitä suojaimia on tulossa siihen työyksikköön, jossa he työskentelevät sekä miten toimitaan potilas- ja työturvallisuutta noudattaen siihen asti.
Hahtela sanoo, että tiedottamisen tässä asiassa tulee olla selkeää, rehellistä ja säännöllistä kautta linjan.
Uusi huoli vapaapäivistä ja lomista
Kyselyn uudemmissa vastauksissa sekä sairaanhoitajat että esimiehet kyselevät yhä enemmän tuen, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden perään. Esimiesten vastausten määrä on noussut ja niiden perusteella lähiesimiehet ovat kovilla.
Osassa vastauksia ollaan todella vihaisia ja ajatukset alanvaihdosta ovat selvästi vahvistuneet. Sairaanhoitajilla on myös kova huoli siitä, saavatko he pitää vapaapäivänsä ja lomansa.
”Pääsiäisen aikana tilattiin ruumisauto aika monta kertaa. Kävin keskusteluja ja tein päätöksiä, jotka olisivat kuuluneet lääkärille. Olisimme tarvinneet tukea ja apua. Tämä aika jää kyllä kummittelemaan mielen sopukoihin.”
”Esimies kertoi eilen, että kesälomia voidaan antaa lyhyelläkin varoitusajalla esimerkiksi 3–5 päivän pätkissä ja tarvittaessa voidaan myös määrätä lomalta töihin 24 h kuluessa.”
”Oma esimies ei ole käynyt yhtään kertaa paikan päällä neljään viikkoon.”
”Lomat peruttu ja voivat siirtyä syksyyn sanoo esimies. Miten se on mahdollista?!? Koska olen vaihtanut työpaikkaa, niin viimeisin kesäloma oli syksyllä 2018. En jaksa. Työnantaja sanoo, että minut voidaan siirtää toiseen yksikköön töihin sadan kilometrin päähän, jos siellä ilmenee koronaa ja sairaanhoitajista on pula.”
Esimiehet ahdingossa
Myös esimiehet kokevat asemansa hyvin ristiriitaiseksi ja turvattomaksi
”Kannatte huolta jäsenistänne, jotka tekevät arvokasta hoitotyötä. Toivon, että annatte tuen myös meille, jotka omassa johtamistyössään haluavat toimia ammattimaisesti. Ministeriö ajoi meidät johtajat ahdinkoon.”
”Tunnelmat on aika ahdistavia esimiesnäkökulmasta katsottuna. Suojanaamareita ei juuri ole antaa hoitajille ja nyt tuli ommeltuja kasvosuojia koekäyttöön. En taida tarjota niitä hoitajille. Pelottaa minkälaisia syytteitä alkaa sataa, kun ensimmäinen hoitaja tai asukas kuolee suojan puutteen takia.”
”Ei millään muulla toimialalla voida kuvitellakaan, että kriisitilanteessa toimintaa organisoidaan ja johdetaan muun työn ohessa!?”
Viimeinen pisara
Edellisen kyselyn julkistamisen jälkeen lähtöaikeet ovat vahvistuneet niin sairaanhoitajilla kuin esimiehilläkin.
”Terveyspalveluiden esimiehenä olen saanut tehtäväkseni koronavastaanoton perustamisen, henkilöstön kouluttamisen ja perehdyttämisen eristysvarusteissa toimimiseen, tilojen järjestelyt, ilmanvaihdosta alkaen, samoin lääkärien perehdyttämisen sekä suojainten hankinnan ja kulutuksen reaaliaikaisen arvioinnin. Myös koronanäytteiden tulosten seurannan, kirjaamisen ja tulosten ilmoittamisen potilaille myös viikonloppuisin, näihin ohjeet ja lomakkeet. Koulutan myös henkilöstöä ja vastaan ohjeistuksista. Kaikki tämä on tullut normaalin esimiestyön LISÄKSI. Mitään ei ole otettu pois esimiehen normaalista, erittäin täydestä työstä. Kysytään vaan ´oletko huolehtinut?` ja sanotaan ´tämä pitäisi nyt tänään heti saada toimimaan`. Palkan tarkistamisesta ei ole puhuttu, saanhan tehdä luvalla ylityötä. Minun oletetaan lisäksi tukevan työntekijöitä, seuraavan heidän jaksamistaan, huolehtivan työturvallisuudesta. Varaudu, varaudu, varaudu, koska virkavastuu… Kun tästä päästään, vaihtuu ala ja ammatti!”
”Koronaa ajatellen, voin kiteyttää tunnelmani niin, että tämä oli viimeinen pisara. Näihin talkoisiin en enää aio osallistua! Ilmaisen työ teettäminen, jatkuva joustaminen, päivittäinen omista tauoista tinkiminen, lisääntyvät vaatimukset ja huonosti organisoitu työn suunnittelu ja epäoikeudenmukainen työaika-autonomia eivät tuo lisäpontta arkeen.”
”Alan vaihto on todellakin edessä. Ihmiset poltetaan loppuun tällä menolla. Jäljet tulevat olemaan pitkät ja syvät. Eikä työnantaja tarjoa edes työnohjausta tässä tilanteessa, vaan sekin on siirretty syksyyn. Tämän jos olisin tiennyt, en olisi ikinä kouluttautunut hoitajaksi. Hoitajat näyttävät olevan yhteiskunnan orjia nykypäivänä.”
”Rakastan työtäni ja sen monipuolisuutta enkä haluaisi siitä luopua. Sairaalan yt-neuvottelut ja nyt meneillään oleva koronatilanne on saanut minut hoitajana kokemaan arvottomuuden tunnetta ja uupumusta, jollaista en elämässäni ole missään tilanteessa aiemmin kokenut.”
”Jos hoitajat haluaa vaihtaa alaa, se on tervettä suojautumista tämän yhteiskunnan sallimiin rimanalituksiin.”
Palkkaus kiukuttaa
Vastauksissa korostuu palkkauksen epäoikeudenmukaisuus.
”Eikö tämä virus nyt ole sitten yhtään niin vaarallinen, että siitä kannattaisi maksaa mitään?”
”Milloin joku päättäjissä huomaa, että me hoitajatkin ollaan ihmisiä, meilläkin on oikeus lepoon ja kunnolliseen vaarallisen työn lisään, jota maksetaan rakennusalalla pöly- tai asbestihaitasta tai elintarvikepakkaajalle kylmässä työskentelystä?? Eikö tämä virus nyt ole sitten yhtään niin vaarallinen, että siitä kannattaisi maksaa mitään?”
”Se myös risoo, että osastoja on pantu kiinni ja niiden osastojen henkilökuntaa heitellään osastolta toiselle. Joka päivä eri osasto. Haluan saada sen takia korkeampaa palkkaa, kuten talossa varahenkilöstön työntekijöillä on, koska koen olevani heidän kaltaisensa, joka päivä uusi työyksikkö talon sisällä.”
Jonkin verran on tullut myös positiivista palautetta. Siinä kiitetään kokeneita tehohoitajia siitä, että jaksavat perehdyttää ja tukea uusia oman työnsä ohessa.
Myös oma ammatillinen identiteetti on vahvistunut.
Sairaanhoitajaliiton Nina Hahtelan mielestä sekä ahdistuneet että tyynnyttelevät kommentit kertovat molemmat sairaanhoitajien kovasta ammattitaidosta ja halusta hoitaa työnsä hyvin.
– Milloin lopetatte paniikin lietsomisen, meiltä on kysytty, kun uutisoimme koronakyselyn vastauksia. Sitten, kun sairaanhoitajien hätähuutojen tulva loppuu. Silloin tulkitsemme, että epäkohtiin on puututtu, hän sanoo.
uutiskirje 
