Maaliskuun loppupuolella nähtiin koronaepidemian synnyttämä hamstrausvimma. Sen jälkeen elintarvikkeiden kulutus on tasoittunut, mutta edelleenkin se on normaalia korkeammalla tasolla.
Kaupan paistopisteiden pakkaamattomat ja kuluttajien valittavissa olevat leivät, pullat ja muut herkut katosivat kaupan tiskeiltä. Kaupassa paistettavia raakapakasteita ja puolivalmisteita tuottavat yritykset ovat lomauttaneet työntekijöitään.
– Eräänlainen pussitetun leivän paluu on tapahtunut. Ihmiset haluavat ostaa pakattua leipää, toteaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen.
Vastakysymys työnantajille kuluu: Miksi Suomi on ollut näin vahva kohtaamaan koronakriisin?
Elintarvikeala on selvinnyt moneen muuhun alaan verrattuna suhteellisen kuivin jaloin koronaviruksen kurimuksesta. Noin 700 työntekijää on lomautettu. Kotona leipomiseen käytettävien jauhojen tuotantomäärät ovat kasvaneet. Makaronit ovat tehneet paluun pöytiin – ja sen myötä on tullut työtä.
Koronaepidemian vaikutus elintarvikealaan on ollut kaksijakoinen. Toisaalta osa elintarvikealan työpaikoista lomauttaa, ja osalla työpaikoista työmäärä on lisääntynyt. Elintarviketeollisuus ei juuri kohtaa vientiteollisuuden ongelmia eikä näkyvissä ole viennin romahdusuhkaa kuten vientiteollisuudessa pelätään.
– Elintarviketeollisuus on edelleen voimakkaasti kotimarkkinateollisuutta, vaikka vientiponnisteluja on tehty viime vuosina ja onnistuneestikin. Vientiteollisuuden merkitys elintarvikealalla on kasvanut, sanoo Kuntonen.
Koulujen ja ravintoloiden
avaaminen tuo työtä
Haastatteluhetkellä (toukokuun viimeisellä viikolla) ei ollut tiedossa myöskään katkoksia elintarviketeollisuuden raaka-aineiden saannissa. Jonkin verran varjoja elintarviketeollisuuden työpaikoille heittää maatalouden huutava työvoimapula. Kovin suureksi Kuntonen ei vaikutusta kuitenkaan ennakoi.
– Jos tuotanto supistuu kotimaan maanviljelyksessä, vaikkapa marjojen tuotannossa, se vaikuttaa jonkin verran jalostavan teollisuuden työpaikkoihin.
Koulujen avaaminen lisäsi ruuan kysyntää ja helpotti työpaikoilla. Lisäkysyntää odotetaan myös ravintoloiden avattua ovensa. Ne yritykset, jotka tuottavat niin vähittäiskauppaan kuin ravintoloihin ja julkiseen ruokahuoltoon, ovat voineet siirtää työntekijöitään vähittäiskauppaan valmistavaan teollisuuteen.
– Vähittäiskaupan kautta tapahtuva myynti on lisääntynyt, koska lähes kaikki ruoka hankitaan kaupasta.
Myös matkustaja- ja lentoliikenteeseen ruokaa valmistavat yritykset ovat joutuneet lomauttamaan, kuten on tapahtunut myös omien kahvioidensa kautta myyvissä leipomoyrityksissä.
– Eniten on kärsinyt Food Service -ala, joka tuottaa puolivalmisteita ravintoloille ja julkisen sektorin keittiöille. Valmistus pysähtyi pitkälti maaliskuun loppupuolella, summaa Kuntonen.
Toisesta suupielestä
kuuluu sanelu
Elintarvikealan työpaikoilla – ainakin osalla niistä – on löydetty yhteisymmärryksessä ratkaisuja koronan selättämiseksi.
Työvuoro- ja muilla järjestelyillä on vähennetty fyysisiä kontakteja sairastumisten ja karanteenien välttämiseksi, jotta näiden seurauksena ei jouduttaisi laittamaan tuotantoketjuja tai tuotantolaitoksia kiinni. Näistä taas seuraisi lomautuksia.
– Tätä on tehty työpaikoilla hyvässä hengessä, mikä on kaikille tärkeää, sanoo Kuntonen.
Kuntonen korostaa, että tasapainoista ratkaisua haettiin myös työmarkkinoilla työntekijöiden ja työnantajien sopiessa koronan vastalääkkeistä. Työmarkkinajärjestöt esittivät pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitukselle heti kriisin alettua yhteisen toimenpidepaketin lomautusten helpottamiseksi ja irtisanomisten välttämiseksi.
– Lomautusten helpottaminen ja työttömyysturvan parantaminen määräajaksi on eräällä tavalla vastinpari. Yksin lomautusten helpottaminen ei olisi toteutunut, jos ei olisi parannettu työttömyysturvaa tälle ajalle. Kysymys oli tasapainoisesta ratkaisusta. Silloin niitä on mahdollista tehdä.
Sen sijaan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK), Suomen Yrittäjien, keskuskauppakamarin ja oikeistopuolueiden julkinen laulu paikallisesta sopimisesta ei miellytä.
– Tästä lamasta ei muka selvittäisi millään muulla kuin paikallisella sopimisella ja eräillä työmarkkinoiden rakennemuutoksilla. Monet näistä paikallisesta sopimisesta puhuvista vaativat voimakkaasti paikallisen sopimisen vapauttamista. Toisesta suupielestä kuuluu sanelu.
Kyllä paikalliselle sopimiselle vain pelisäännöillä
Paikallinen sopiminen ei ole ongelma, jos se toteutuu reilujen pelisääntöjen puitteissa ja sopiminen tapahtuu työnantajan ja luottamushenkilöiden välillä organisoidusti.
– Itse olen tehnyt useita paikallisia sopimuksia pääluottamusmiehenä. Alaraja on meidän työehtosopimuksen normit. Tiedän, että paikallisia sopimuksia tehdään kaikilla aloilla, että työehtosopimuksen normisto on alarajan normisto, sanoo Kuntonen.
Suomen Yrittäjille ei käy sopijapuoleksi pääluottamusmies tai luottamusmies.
– Silloin tullaan siihen todellisuuteen, ettei haluta sellaista sopimista, jossa toisella osapuolella olisi ammattiliiton turva.
Kuntonen huomauttaa kriisin tehneen näkyväksi osin kehittyneidenkin maiden heikkouden, kun ei ole kunnon työmarkkinajärjestelmää tai sosiaaliturvaa.
– Vastakysymys kuuluukin: Miksi Suomi oli ja on näin vahva kohtaamaan koronakriisin?
Sopimusyhteiskunnan vahvuus on siinä, että sopimisessa eri osapuolten näkökulmat pyritään ottamaan huomioon.
Hän tyrmää täysin ajatuksen, että jälleenrakentaminen tapahtuisi työehtoja heikentämällä.
– Sitä ei olla nielemässä, sanoo Kuntonen.
Syvän 1990-luvun laman seuraukset ovat edelleen hyvin muistissa. Kuntonen painottaa, että tuolloin niin sanotut epätyypilliset työsuhdemallit lähtivät leviämään. Osa-aikaistamiskehitys ja työvoiman vuokrausbisnes mahdollistivat työvoiman myynnin halvemmalla kuin suoran työsuhteen kautta.
– Nykyisin viheliäisimmät ovat nollasopimukset ja alustatalouden pakkoyrittäminen tai välimuoto, jossa ollaan työsuhteessa mutta yritykset hyödyntävät pakkoyrittäjyyttä.
lehti 