Filippiineillä toukokuu on aina ollut ilon kuukausi, jolloin viljelijät korjaavat riisisatonsa ja viettävät sadonkorjuujuhlaa. Tänä vuonna toukokuun tunnelmat kuitenkin olivat synkät. Koronasulun vuoksi ruuan tuotanto ja jakeluverkosto ovat häiriintyneet ja talous jäätynyt. Miljoonilla filippiiniläisillä, etenkin vanhuksilla on edessään epävarma tulevaisuus.
– Kun hallitus julisti tehostetun yhteisökaranteenin, jonka aikana muita kuin terveydenhoitohenkilökuntaa ja täysin välttämättömien töiden tekijöitä kiellettiin lähtemästä kodeistaan, yhä työelämässä mukana olevilta köyhiltä seniorikansalaisilta riistettiin toimeentulo. Monet vanhuksista työskentelevät epävirallisella sektorilla. He voivat turvautua vain paikallishallinnon toimittamiin ruokapaketteihin, jotka ovat riittämättömiä ja epäsäännöllisiä, Risa Hontiveros sanoo.
Risa Hontiveros on seniorikansalaisten oikeuksien väkevä puolustaja. Hän on myös Filippiinien ensimmäinen naispuolinen sosialistisenaattori ja parlamentin nuorimpia lainsäätäjiä. Hontiveros kertoo, että koronasulku on moninkertaistanut etenkin köyhyytensä vuoksi haavoittuvien filippiiniläisten vanhusten määrän.
Monet vanhuksista työskentelevät epävirallisella sektorilla.
Liian pitkä aika kotona
Seniorikansalaiset vastustivat pontevasti poistumiskieltoa. Valtava enemmistö eli yli kuusi miljoonaa kaikkiaan 8,2 miljoonasta yli 65-vuotiaasta on yhä työelämässä. Vaikka iäkkäät ovatkin riskiryhmää, seniorit itse sanoivat, etteivät monetkaan heistä ole sairaita tai heikkoja. Töissä edelleen käyvät tukevat perheitään taloudellisesti, ja heidän töihin menonsa kieltäminen työntää perheitä kohti taloudellista ahdinkoa.
Virallisella sektorilla työskentelevät vanhukset päästettiin töihin toukokuussa, mutta järjestäytyneen työelämän ulkopuolelle työllistyneet ovat yhä pakotettuja jäämään koteihinsa.
Asiaintila on saanut aktivoituneet seniorit hyödyntämään sosiaalista mediaa.
– Kyllä huomaa, ettei meitä vieläkään kuunnella, kun meidät on määrätty eristykseen, kunnes karanteeni on kokonaan purettu. Sen arvioidaan tapahtuvan joskus ensi vuonna. Se on liian pitkä aika olla vangittuna kotiin, erään filippiiniläisten seniorikansalaisten asialle omistautuneen Facebook-ryhmän jäsen Virgilio Dedeles sanoo.
Ruokaturvaa luonnonsuojelusta
Joissain maakunnissa seniorikansalaiset keksivät innovatiivisia tapoja torjua epävarmuutta.
Isoäiti Lola Anita, 71, elää Alangalangissa, kaupungissa maan toiseksi suurimman turvealueen Leyte Sab-e Basinin kupeessa. Hän johtaa taimitarhaa osana iäkkäiden aktivistien hanketta, jolla tähdätään ruokaturvan parantamiseen luonnonsuojelun kautta.
Taimitarhan omistaa Divisorian turvemaiden viljelijöiden yhdistys, joka yhdessä paikallishallinnon kanssa pyrkii ennallistamaan turvemaat, joita on uhannut holtiton maanviljelys. Ennallistamishankkeessa istutetaan yksille alueille paikallisille asukkaille soveliaita viljelykasveja ja toisille palautetaan niiden luonnollinen, kotoperäinen kasvillisuus.
Anitan kanssa taimitarhassa työskentelee useita muita paikallisia senioreita. Yhdessä he kasvattavat kasveja ja vihanneksia, jotka auttavat turvemaan ekosysteemin ennallistamisessa.
– Kaikilla täällä kasvatetuilla kasveilla on useita käyttötapoja ja ne voivat tarjota lisää elinkeinomahdollisuuksia paikallisille asukkaille. Esimerkiksi lanipao-puuta käytetään sekä polttopuuna että talonrakennukseen, turvemaan asukkaita mobilisoivan WEAVER -kansalaisjärjestön perustaja Paulia Lawsin Naira selittää.
Kun koronakriisi alkoi, matkustusrajoitukset estivät viljelijöiden tuotteiden myynnin. Kollektiivisella kotitarveviljelyllään nämä seniorikansalaiset eivät vain ennallista turvemaan ekosysteemiä, vaan myös pitävät yllä yhteisönsä ruokaturvaa.
lehti 