Uzbekistanin väestöstä kolmasosa on alle 15-vuotiaita, joten valtiolla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin investoida kouluihin. Mutta huolimatta monista uudistuksista ja lisärahoituksesta on perustavaa laatua olevia ongelmia jäljellä: opettajien alhaiset palkat, korruptio ja toistuvat katkot lasten koulunkäynnissä.
Vuonna 1992 otettiin käyttöön uusi koulujärjestelmä, jossa pakollinen oppivelvollisuus pidennettiin yhdeksästä kahteentoista vuoteen. Yhdeksänvuotista peruskoulua seuraa kolmevuotinen lukio tai ammattikoulu. Vuonna 2004 käynnistettiin projekti, jolla tuetaan uusien koulujen rakentamista, vanhojen korjaamista sekä koulujen varustetason parantamista.
Satoja uusia peruskouluja ja lukioita on rakennettu ja täytetty opettajilla, jotka ovat suorittaneet uuden opetussuunnitelman mukaisen jatkokoulutuksen. Sharifboj Ergashej maan opetusministeriöstä katsoo, että Uzbekistan on uudistusten ja koulutukseen satsaamisen ansiosta edelläkävijä Keski-Aasiassa.
Koulutukseen yli 10 prosenttia bkt:sta
YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan Uzbekistanin opetusbudjetti kohosi vuosina 2007–2008 yli kymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Rahaa on käytetty opettajien perus- ja jatkokoulutukseen, koulu-uudistuksista tiedottamiseen yleisölle sekä rakennuksiin ja oppimateriaaleihin.
Investointeihin ovat osallistuneet myös Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID, Maailmanpankki, Aasian kehityspankki, Islamilainen pankki sekä Etelä-Korean ja Kiinan hallitukset. Lainoilla on muun muassa kohennettu koulukirjastoja ja jatkokoulutettu opettajia interaktiivisiin opetustekniikkoihin.
Uusien ohjeiden mukaan on jokaisen oppilaan itse valittava, mihinkä lukioon tai ammattikouluun hän haluaa mennä. Oppimistuloksia arvioidaan jatkuvasti aina esikoulusta peruskoulun ylimmälle luokalle asti.
Lopuksi oppilas saa psykologisen ja pedagogisen yhteenvedon ja suosituksen jatko-opiskelun suunnasta. Oppilaan uskotaan tällöin pystyvän valitsemaan mielenkiinnon kohteidensa ja kykyjensä mukaan, sanoo Ergashej.
Valinnanvapaus ei toteudu kaikille
Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita koulu-uudistuksen erinomaisuudesta. Radio Free Europen uzbekinkielisessä palvelussa opettajat sanoivat, että he ovat toistaiseksi nähneet vain uudistuksen haittapuolia. Kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta valita haluamaansa koulutusta eivätkä kaikki pääse parhaisiin lukioihin tai ammattikouluihin, katsoivat lähetykseen soittaneet opettajat.
Peruskoulu on vastuussa siitä, että oppilas kirjoittautuu lukioon tai ammattikouluun. Aivan liian usein käy niin, että oppilas menee siihen kouluun, missä on tilaa eikä siihen, mihin hän haluaisi.
Tämä puolestaan johtaa siihen, että monet istuvat lukiossa vain kuluttamassa aikaansa, koska se on pakollista, sen sijaan että he olisivat valinneet itse ja tunteneet sitoutuvansa.
Korruptiolla tiukka ote kouluista
Monien opettajien mielestä uusi järjestelmä antaa korruptiolle enemmän mahdollisuuksia. Vain ne oppilaat, joiden vanhemmat pystyvät lahjomaan opettajat ja kouluviranomaiset, voivat päästä itse valitsemiinsa kouluihin tai niihin kouluihin, joita pidetään parhaina ja jotka takaavat paikan yliopistossa.
Yliopistoihin on valtakunnalliset pääsykokeet, joita valtio valvoo. Lukioilla sen sijaan on omat pääsykokeensa, joissa tulosten manipulointiin on suuremmat mahdollisuudet. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, on tiettyihin lukioihin kova kilpailu.
Eräs opettaja kertoo, miten hänen oppilaansa pyrkivät lääketieteeseen ja terveydenhoitoon suuntautuneeseen lukioon, mutta yksikään ei päässyt sisään huolimatta hyvistä tuloksista pääsykokeissa. Sen sijasta heidät ohjattiin ammattikouluun opiskelemaan putkiasentajiksi ja rakennustyöläisiksi.
Ergashej myöntää, etteivät kaikki 600 000 koululaista saa haluamaansa lukiokoulutusta. Mutta hän sanoo, että ”ainakin heillä on sitten ammatti, johon turvautua, jos he eivät pääse yliopistoon”.
Kirjamaksut taakka opettajille ja vanhemmille
Yhtenä koulu-uudistuksen haittapuolena oppilaat joutuvat nyt maksamaan oppikirjojen lainaamisesta, kun ne aikaisemmin olivat ilmaisia osana kaikkia koskevaa ilmaista koulutusta. Tämä yhdessä vanhempien tiukentuneen taloustilanteen kanssa on johtanut siihen, että lapset yhä useammin lähetetään koulun sijasta vaikkapa puuvillapelloille. Erityisesti maaseudun lapset ovat vaikeuksissa.
Tähänkin ovat monet opettajat reagoineet. Heidän mukaansa suurin osa vanhemmista kamppailee tullakseen toimeen ja yhä useammin joudutaan valitsemaan elatuksen ja koulutuksen välillä.
Kukaan ohjelmaan soittavista opettajista ei kerro oikeaa nimeään, mutta he kertovat, mistä osasta maata he soittavat ja mitä vuosikurssia he opettavat. Heistä monet katsovat, että valikoituminen tapahtuu jo ala-asteella, koska monien vanhempien on vaikea maksaa välttämättömiä kirjoja.
Koulukirjamaksut ovat monella tavalla taakka opettajille, joiden pitää sekä jakaa kirjat että kerätä rahat vanhemmilta, jotka eivät aina pysty maksamaan. Kun heillä on oppilaita, joiden koulunkäynti on keskeytynyt, voi tilanne olla vielä mutkikkaampi.
Peruskoulun opettajan keskipalkka on 63 euroa, ja yhden koululaisen kirjojen vuokra on suunnilleen neljä euroa. Presidentti Islam Karimov julisti kuitenkin viime kesänä, että opettajan keskipalkka on lähes 230 euroa kuukaudessa. Opettajien mukaan heidän palkkansa riittää hädin tuskin ruokakassilliseen, mikä puhuu Karimovin ilmoitusta vastaan.
Alipalkattuja opettajia siirtynyt pois alalta
Alhaisten palkkojen takia harvat nuoret haluavat opettajakoulutukseen ja harvat opettajat haluavat jatkokoulutukseen.
Kymmenen viime vuoden aikana ovat monet opettajat päättäneet vaihtaa ammattia, monet työskentelevät ammattitaitoa vastaamattomissa töissä kuten myyjinä tai taksikuskeina, ja jotkut ovat muuttaneet töihin Venäjälle tai Kazakstaniin.
Uuden koulujärjestelmän arvostelijat huomauttavat, että opettajien alhaiset palkat osaltaan vaikuttavat korruption tiukkaan otteeseen Uzbekistanin kouluista.
Toisin kuin naapurimaissa Kazakstanissa ja Kirgisiassa, Uzbekistanissa koulujen vastuuhenkilöt eivät myönnä ottavansa vanhemmilta rahaa koulujen kunnostamiseen. Vanhemmat todistavat, että he maksavat vuosittain keskimäärin neljä euroa oppilasta kohden, mutta kouluviranomaiset kiistävät sen.
On vaikea tietää, mihin nämä rahat joutuvat. Koska viranomaiset kiistävät ottavansa rahaa koulujen ylläpitoon, ei niitä löydy tilikirjoista. Osa vanhemmista uskoo, että rahat jaetaan henkilökunnan kesken, koska nämä eivät enää saa neuvostoaikaista ns. kolmannentoista kuukauden palkkaa.
Opettajat pitävät tilannettaan kestämättömänä. Heidän mielestään reformi on ennemmin tai myöhemmin arvioitava uudelleen ja korjattava. He pitävät itseään ja oppilaita koekaniineina – asia koskee eniten heitä, mutta heitä ei kuunnella.
Kansainvälistä ay-yhteistyötä
Suomen Opettajien ammattijärjestö (OAJ) on mukana projektissa, johon Uzbekistanin opetus- ja tiedealan ammattijärjestö (NTUESWU) sekä Kirgisian ja Kazakstanin ammattijärjestöt osallistuvat yhdessä Australian AEA:n, Yhdysvaltain NEA:n, Ruotsin Lärarförbundetin, Norjan Utdanningsförbundetin ja opettajien kansainvälisen ammattiliiton Education Internationalin (EI) kanssa.
Projektin tarkoituksena on luoda vahvat, itsenäiset, demokraattiset ja tasa-arvoiset ammattijärjestöt Keski-Aasian maihin – ammattiliitot, jotka pystyvät vastaamaan nykyisen yhteiskuntamuutoksen haasteisiin.
Keski-Aasian ay-järjestöiltä vaaditaan sopeutumista toimintaan markkinatalouden olosuhteissa. Pitkän aikavälin päämäärien saavuttamiseksi projektissa koulutetaan ay-toimihenkilöitä kaikilla organisaatiotasoilla.
Seminaareja on järjestetty sekä kansallisella että piirien (oblastien) tasolla, ja EI:n alueellista toimistoa ollaan perustamassa Uzbekistanin pääkaupunkiin Taškentiin.
Keski-Aasian ammattiliitot ovat tehneet kansalliset suunnitelmat ja budjetit kaudelle 2009–2011 ja vievät nyt eteenpäin priorisoimiaan asioita.
Uzbekistanin liitossa, johon kuuluvat opetussektorin työntekijät kaikilla tasoilla, on 1,9 miljoonaa jäsentä, mikä vastaa seitsemää prosenttia maan väestöstä.
uutiskirje 