Nurkkaan ahdettu presidentti Aljaksandr Lukašenka pyrkii epätoivoisesti lykkäämään jo selvältä näyttävää syrjäyttämistään. Maanantaina hän aamupäivällä julisti lakkoilevien työläisten ”häivy”-huutojen säestämänä, ettei uusia vaaleja tule kuin hänen kuolleen ruumiinsa yli. Jo iltapäivällä hän kuitenkin lupaili vaalien järjestämistä, kunhan ensin pidetään kansanäänestys uudesta perustuslaista.
Oppositio näkee Lukašenkan lupailut ajanpeluuna. Maria Moros, opposition presidenttiehdokkaan Svjatlana Tsihanouskan vaalipäällikkö, arvio lakkojen jatkuvan ja laajenevan. Lakkoilu suurissa valtionyhtiöissä aiheuttaa taloudellisia menetyksiä ja pakottaa valtakoneiston myönnytyksiin. ”Teemme eroamaan joutuvalle vallalle ymmärrettäväksi, ettei paluuta ole”, Moros sanoi dpa:lle.
Valtiollinen teollisuus on Valko-Venäjän talouden selkäranka ja nykyisen valtajärjestelmän tukipilari.
Lakot eivät ole rajoittuneet vain tehtaisiin, vaan ulosmarsseja on ollut myös muun muassa tiedotusvälineissä ja kulttuurilaitoksissa. Valtiollisen television työntekijät uhkasivat laajoilla eroilla, jos heitä estetään kertomasta mielenosoituksista rehellisesti. Televisio onkin välittänyt kuvaa ja ääntä Minskin suurista mielenosoituksista.
Svjatlana Tsihanouskaja kertoi maanantaina videoviestissään olevansa valmis ottamaan vastuun ja viemään maan uusiin presidentinvaaleihin sekä vapauttamaan poliittiset vangit. Oppositio kerää jo nimiä ylimenokauden hallintoa varten.
Kansa on vallannut kadut ja työläiset lakkoilevat, mutta eliitti ei vielä ainakaan julkisesti rakoile. Yksittäiset poliisit ovat näyttävästi eroneet turvallisuuspoliisista ja heittäneet tamineensa roskikseen. Sen sijaan yksikään henkilö armeijan tai poliisin johdosta ei ole ilmoittanut sanoutuvansa irti nykyhallinnosta.
Lähipäivät – tai -viikot – osoittavat, voiko Lukašenka nojata edelleen turvallisuuskoneiston tukeen ja sen avulla ripustautua valtaan.
Valko-Venäjä tärkeä Kremlille, ei Lukashenka
Venäjä on seurannut sivusta tapahtumia Valko-Venäjällä. Sille ei kuitenkaan ole yhdentekevää, mitä Lukašenkan todennäköisestä kaatumisesta seuraa. Venäjä tietysti voisi – ainakin yrittää – pitää Lukašenkan vallassa, mutta se edellyttäisi jyrkkää väkivaltaa valkovenäläisiä kohtaan.
Kremlille ei Lukašenkan henkilö ole tärkeä, mieluummin jopa epämiellyttävä ja hankala kumppani. Otteen säilyttäminen Valko-Venäjään on sen sijaan poliittisesti ja sotilaallisesti välttämätöntä.
Valko-Venäjän kuuluu yhdessä Venäjän ja neljän entisen neuvostotasavallan kanssa yhteiseen puolustusliittoon. Lisäksi Venäjä ja Valko-Venäjä ovat valtioliitossa keskenään.
Moskovan kannalta Valko-Venäjä on strategisessa avainasemassa keskellä Eurooppaa ja kolmen Nato-maan naapurina. Valko-Venäjän menettäminen – vaikka maa ei liittyisikään läntisiin liittoihin – veisi Venäjältä puskurin lännen suunnalta.
Ydinkysymykseksi Kremlin kannalta muodostuukin, onko Valko-Venäjän tuleva hallinto valmis jatkamaan yhteistyötä Venäjän kanssa ja pitämään maan sen valtapiirissä.
Valko-Venäjän mielenosoitusten kärkenä on perusteellisten maan sisäisten uudistusten vaatiminen. Mielenosoituksissa ei – toisin kuin aikoinaan Ukrainassa – arvostella Venäjää tai vaadita hakeutumista EU:n tai Naton jäseneksi.
Tsihanouskaja tai vankilassa oleva Viktar Babaryka suhtautuvat myönteisesti yhteistyöhön Venäjän kanssa. Babaryka jopa saattaisi olla Kremlille laatuunkäypä presidentti.
Mitä tekee Kreml?
Lukašenka haki viikonvaihteessa kahteenkin kertaan tukea Vladimir Putinilta – syytettyään kaksi viikkoa aikaisemmin Venäjää sotilaiden lähettämisestä järjestämään rähinöitä Minskissä.
Putin lupasi tukea Valko-Venäjää turvallisuuden takaamisessa ja sopimusten mukaista apua tilanteessa, jossa Valko-Venäjään kohistuu ”ulkoinen” turvallisuusuhka.
Lukašenka yritti vielä sunnuntaina luoda kuvaa uhkasta väittämällä, että Puolassa ja Liettuassa on Naton tankkeja Valko-Venäjän rajalla 15 minuutin ajomatkan ulottuvilla.
Lukašenkan puheilla tuskin on vaikutusta Venäjän toimiin. Sen sijaan Kremlissä kyllä pohditaan keinoja, joilla Venäjä turvaa intressinsä Valko-Venäjän muutoksessa.
Monet tutkijat, muun muassa valkovenäläinen Artjom Shraibman, pitävät epätodennäköisenä Venäjän sotilaallista puuttumista. Hänen mukaansa Venäjällä on kyllä aihetta kantaa huolta siitä, mitä Lukašenkan jälkeen tapahtuu. Mutta sotilaallisella puuttumisella se kääntäisi valkovenäläiset Venäjää vastaan ja saisi heidät etsimään tukea lännestä.
Toisaalta on myös tutkijoita, jotka pitävät Venäjän sotilaallista puuttumista mahdollisena. Hufvudstadsbladetissa venäläinen riippumaton turvallisuuspolitiikan tutkija Pavel Felgenhauer pitää miehitystä yhtenä vaihtoehtona. Miehitykselle tarvitaan ”konkreettinen syy, mikä tahansa”, keksitty syy.
Saksan liittokansleri Angela Merkel keskusteli tiistaina aamupäivällä Vladimir Putinin kanssa Valko-Venäjän tilanteesta.
Maanantaina tuli sosiaalisen median kautta tietoa mustien tunnuksettomien kuorma-autojen liikkeistä Venäjällä Valko-Venäjän rajan ulottuvilla. Tiistaihin mennessä asiasta ei ole julkisuudessa ollut mitään täsmällisempää tietoa.
Lähipäivät näyttävät, miten Venäjä toimii. Se voi auttaa Lukashenkan siirtämisessä syrjään ja rauhanomaisessa siirtymisessä uuteen hallintoon tai sitten luoda uuden kriisipesäkkeen Euroopan ytimeen.
lehti 