Tove ei ole tavallinen elämäkertaelokuva. Se kertoo Tove Janssonin elämästä etenkin ajalta ennen kuin Muumi-sarjakuvia julkaistiin.
Alma Pöystin näyttelemä Jansson on alussa toimeentulonsa kanssa kamppaileva taidemaalari. Hänen elämäänsä muuttavat suhteet toimittaja Atos Wirtasen (Shanti Roney) ja teatteriohjaaja Vivica Bandlerin (Krista Kosonen) kanssa.
Ruotsinkielisen elokuvan on ohjannut Zaida Bergroth ja kirjoittanut Eeva Putro.
Bergroth halusi löytää särön, joka inhimillistää ihmisen menestystarinan takana.
– Legendaarinen hahmo kestää hyvin sen, että avaamme nuoren taiteilijan kipupisteitä ja epävarmuuksia, Bergroth sanoo.
Ohjaajalle keskeinen kannustava kohtaaminen oli perikunnan edustajan Sofia Janssonin tapaaminen hankkeen varhaisessa vaiheessa.
– Hänellä oli kaksi toivetta: ettemme tekisi wikipediaelokuvaa emmekä nostaisi Tovea etäiselle jalustalle. Se oli ihana alku.
Wikipedia-elokuvalla tarkoitetaan elämäkertatarinaa, jossa käydään listamaisesti läpi henkilön elämän tunnetuimpia hetkiä. Tove taas on elokuva, jonka tarina olisi kiinnostava, vaikka päähenkilö ei olisikaan entuudestaan tuttu.
Bergrothia kiinnosti taidemaalarin identiteetti.
– Jansson koki tärkeäksi saada tunnustusta taidemaalarina, mutta yhtäkkiä hän nousikin esiin Muumien, aiemmin salaisen ja itselle tarkoitetun jutun vuoksi.
Muiden mielipiteistä piittaamattoman ja seksuaalisuudestaan avoimen Bandlerin seurassa Jansson huomaa rakastuvansa naiseen.
– Janssonin ristiriitoihin kuului halu pysyä vapaana ja olla suhteessa.
Vaativa rooli
Pääosaa esittävä Alma Pöysti on suurelle yleisölle melko tuntematon kasvo, mutta kokenut näyttelijä. Hänet valittiin rooliin laajojen koekuvausten jälkeen.
– Kun on näin spesifi hahmo, näyttelijän löytäminen on vaikeaa. Hyviä näyttelijöitä on paljon, mutta kenessä kohtaisivat ne ominaisuudet, joita tarvitaan, Bergroth pohtii.
– En etsinyt omien mielikuvieni Janssonia. Etsimme näyttelijää, jonka uskoisi sujahtavan rooliin, joka edellyttää vaikutelmaa viisaudesta, syvyydestä ja lämmöstä. Janssonissa piti olla flirttiäkin.
Toisaalta Bergroth pohti, onko hän oikea ohjaaja elokuvalle. Tuottaja Aleksi Bardy lähestyi Bergrothia aiheella nelisen vuotta sitten, kun ohjaaja viimeisteli elokuvaansa Miami.
– Se oli mahtavaa ja ristiriitaista. Kyllä minua kauhistutti. Bergrothin epäilyksiä hälvensi kohtaaminen perhetutun toimittajan Seija Sartin kanssa.
– Tapasimme äitini näyttelyn avajaisissa. Kerroin hankkeesta. Seija sanoi lakoniseen ja raakaan tyyliinsä, että tuossa ei kai voi onnistua. Kommentti nauratti ja vapautti karuudellaan, Bergroth muistelee.
– Ajattelin, että juuri tästä pitää ponnistaa. Siirretään itse-epäilys syrjään ja keskitytään siihen Toveen, jota tavoittelemme. Luotetaan omaan katseeseen ja omaan havaintoon.
Kansainvälinen levitys
Tove oli kuvattu lähes kokonaan ennen pandemian aiheuttamaa tuotantokatkosta. Pariisiin sijoittuvat kohtaukset jouduttiin kuvaamaan kuitenkin lopulta Turussa. Turun kivitalojen värisävyjä on korjattu, ja kuvaan on digitaalisesti liitetty maisemaa Pariisista. Eroa ei huomaa.
Koronatilanteen vuoksi Toven kansainvälinen levitys mutkistuu hieman. Maailmanensi-illan piti olla Toronton elokuvajuhlilla, jotka kuitenkin karsittiin pienoistapahtumaksi. Tove sentään poimittiin festivaalin Industry Selects -listalle ainoana suomalaistuotantona. Listalla on elokuvia, joilla uskotaan olevan kansainvälistä myyntipotentiaalia.
Suomen ensi-ilta on 2. lokakuuta. Bergroth alkoi jännittää vastaanottoa vasta elokuvan valmistuttua.
– Elokuvasta on tullut itselle rakas. Olemme tehneet parhaamme. Sen suhteen minulla on rauha.
Suomalaista elokuvaa ruotsiksi
Suomessa on käynnissä ruotsinkielisten elokuvien aalto. Klaus Härön uusin Elämää kuoleman jälkeen kertoi suomenruotsalaisten elämästä. Ensi vuonna valmistuu Solar Filmsin ensimmäinen ruotsinkielinen elokuva. Kjell Westön romaaniin perustuvan Rikinkeltaisen taivaan ohjaa Claes Olsson.
– Kieli on olennaista. Ei ollut missään vaiheessa keskusteluakaan, että Tove tehtäisiin suomeksi, ohjaaja Zaida Bergroth kertoo.
Hän ei itse ole kaksikielinen.
– Työkielinä kuvauksissa olivat ruotsi, suomi ja englanti, ohjaaja sanoo.
– Opiskelin ruotsia tätä varten. Minulle on monestakin syystä hyvä ottaa ruotsi haltuun.
Suomessa on tehty aiemminkin isolla rahalla ruotsinkielisiä elokuvia. Viime vuosikymmenten tunnetuimpia ovat Åke Lindmanin ohjaamat sotaelokuvat Etulinjan edessä (2004) ja Tali-Ihantala 1944 (2007) sekä Härön ohjaamat Näkymätön Elina (2002) ja Äideistä parhain (2005). Uusimpia suomenruotsalaisia teatterielokuvia ovat Olssonin Taistelu Näsilinnasta 1918 (2012) ja Ulrika Bengtsin Oppipoika (2013).
lehti 