Ompelija Ermelinda Lobosin elämä on kohentunut huomattavasti sen jälkeen, kun hänen pikkukylänsä asukkaat rakensivat pienvesivoimalan ja tulivat sähköenergiassa omavaraisiksi. Potrerillosin kylä sijaitsee El Salvadorin koillisosassa, vuoriston kätköissä.
– Ennen ompelin poljettavalla koneella, valon sain öljylampusta ja kuuma hiili lämmitti silitysrautani, joka poltti käsiäni. Nyt ompelen sähköompelukoneella sähkölamppujen valossa, Ermelinda kertoo.
Pienoisvoimala valjastaa Carolina-joen tuottamaan riittävästi sähköä Potrerillosin ohella läheiseen Los Lobosin kylään. Suuret vesivoimalat yleensä vaativat koko joen patoamista, mutta kylän pienvoimalan turbiinia pyörittävät vedet ohjataan päävirrasta sivuun ja turbiinin jälkeen takaisin jokeen. Näin joen muu käyttö ei häiriinny.
Voimalan rahoittivat Espanjan Navarran aluehallitus ja Keski-Amerikan energia- ja ympäristöallianssi, joka eurooppalaisilta valtioilta saamillaan varoilla edistää kestävää kehitystä Keski-Amerikassa. Työn tekivät paikalliset asukkaat.
Voimalan tuottama sähkö antaa valoa pimeään ja virtaa televisioihin ynnä muihin laitteisiin, mutta näiden mukavuuksien lisäksi kylään on alkanut sähkön ansiosta syntyä pientä liiketoimintaa. Ompelun ohella Ermelindakin pyörittää pikkukauppaa, jonka vetonaulana ovat jääkaapissa viilennetyt kylmät juomat. Naapuritalossa on pieni hitsauspaja.
– Puuseppä naapurikylästä tulee tänne käyttämään sähkötyökalujaan. Se tarkoittaa, että sähkövirta on tarpeeksi vahva pyörittämään raskaitakin sähkökoneita, Ermelindan poika Jaime Márquez selittää.
Kun kylä joutui generaattorin hajottua olemaan kaksi kuukautta sähköttä, yksityisen monikansallisen sähköyhtiön edustajat yrittivät taivutella kyläläisiä asiakkaiksi. Turhaan – oma voimala on oman työn tulos, josta ollaan ylpeitä. Sitä paitsi sen tuottama sähkö on halvempaa.
lehti 