Maanantaina 10. toukokuuta puhjennut sota Hamasin kanssa osui sopivaan saumaan Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle. Tuolloin oli ehkä enää päivien kysymys, että hän olisi menettänyt paikkansa pääministerinä.
Maaliskuussa pidettiin Israelin neljännet vaalit kahden vuoden sisällä. Tulos oli jälleen pattitilanne. Ensimmäisenä hallitustunnustelijana toiminut Netanjahu epäonnistui.
Seuraava yrittäjä oli keskustalainen oppositiopoliitikko Yair Lapid. Hän onnistui neuvotteluissa paremmin ja oli saamassa kokoon hallituspohjan. Siihen olisi ensimmäistä kertaa Israelin historiassa osallistunut myös arabipuolue.
Lapidilla olisi kesäkuun 2. päivään asti aikaa hallituksen muodostamiseen, mutta sota on sotkenut aikataulut ja voi myös hajottaa hänen kaavailemansa koalition.
Netanjahulla on pelissä muutakin kuin politiikka. Häntä vastaan nostettiin marraskuussa 2019 korruptio- ja petossyytteet, mutta oikeudenkäynti ei ole vieläkään alkanut.
Nyt Netanjahu voi jälleen esiintyä mieliroolissaan, kriisiajan kovaotteisena johtajana. Samalla hän on saanut hiljennettyä kilpailijansa, Sininen ja valkoinen -puolueen Benny Gantzin, joka joutuu keskittymään tehtäväänsä puolustusministerinä.
Raketteja ja ilmaiskuja
Jännitys kiristyi koko ajan toukokuun alussa. Israelin korkeimman oikeuden oli määrä 10.5. käsitellä palestiinalaisperheiden karkottamista Sheikh Jarrahin kaupunginosasta Jerusalemista. Samalle päivälle osui Israelin oikeistonationalistien vuosittainen Jerusalemin päivä -marssi. Palestiinalaisten vuosittainen vuoden 1948 karkotusten muistopäivä naqba oli 15.5.
Sheikh Jarrahissa asuu niiden palestiinalaisten jälkeläisiä, jotka YK 1948 siirsi Länsi-Jerusalemista tähän Itä-Jerusalemissa sijaitsevaan kaupunginosaan. Israelin oikeisto on vuosia ajanut heidän karkottamistaan sillä perusteella, että asunnot ovat olleet aiemmin juutalaisten omistuksessa.
Israelin lain mukaan juutalaisilla on oikeus vaatia talojaan takaisin, mutta palestiinalaisilla ei vastaavaa oikeutta ole. Yleensä tuomioistuin on ratkaissut tapaukset palestiinalaisten tappioksi. Nyt korkein oikeus viime hetkellä lykkäsi käsittelyä tulevaisuuteen.
Samaan aikaan oli meneillään ramadanin viimeinen viikko, jolloin palestiinalaiset kokoontuivat joka ilta rukouksiin Haram al-Sharifin (juutalaisten Temppelivuoren) alueelle. Äärioikeiston juutalaiset häiritsivät rukouksia, ja 10.5. Israelin poliisit tunkeutuivat kovin ottein al-Aqsan moskeija-alueelle.
Samana päivänä Hamas aloitti rakettien ampumisen Gazan alueelta ja Israel tämän jälkeen ilmaiskut Gazaan.
Näin päädyttiin tuttuun tilanteeseen: molempia osapuolia on syytä epäillä sotarikoksista. Kumpikin puoli kohdistaa iskuja siviileihin ja lisäksi Israelin pommituksia voi pitää ylimitoitettuna voimankäyttönä.
Itä-Jerusalemin vyöryttäminen
Gazaa hallitsevan Hamasin osalta on kysymys valtataistelusta Länsirannalla valtaa pitävän Fatahin palestiinalaishallinnon kanssa.
Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas oli alun perin määrännyt parlamenttivaalit tämän viikon torstaiksi ja presidentinvaalit heinäkuuksi. Hän kuitenkin lykkäsi huhtikuussa molemmat vaalit määräämättömään tulevaisuuteen sillä perusteella, ettei Israel luvannut Itä-Jerusalemin palestiinalaisille oikeutta äänestää niissä. Syynä saattoi myös olla arvio Hamasin menestyksestä vaaleissa.
Väkivalta al-Aqsassa antoi Hamasille tilaisuuden esiintyä uskonnon puolustajana.
Itä-Jerusalem on yksi Lähi-idän konfliktin ikuisuuskysymyksistä. Länsi-Jerusalem kuuluu kiistatta Israelille, mutta Itä-Jerusalemin asema pitäisi määritellä vasta lopullisessa rauhansopimuksessa, jos sellainen joskus saadaan.
Israel kuitenkin pitää koko Jerusalemia jakamattomana pääkaupunkinaan. Donald Trump antoi tälle tukensa siirtämällä Yhdysvaltain suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.
Karkottamalla palestiinalaisia Itä-Jerusalemista talo ja kortteli kerrallaan Israel muuttaa tosiasiallista tilannetta samalla tavalla kuin rakentaessaan siirtokuntia Länsirannalle, hiljaa hivuttamalla.
Äärioikeiston kosiskelu
Tuoreessa kriisissä on yksi aiemmista poikkeava piirre. Nyt juutalaiset ja palestiinalaiset siviilit ovat käyneet toistensa kimppuun niissä Israelin kaupungeissa, joissa on molempien asutusta. Moskeijoita ja synagogia on poltettu, ja suoranaisia lynkkauspartioita on ollut liikkeellä.
Väkivalta alkoi Lodin kaupungista ja levisi nopeasti muualle. Kaupunkeihin on saapunut myös äärioikeistolaisten siirtokuntalaisten joukkioita Länsirannalta. Silminnäkijöiden mukaan poliisit ovat monesti katsoneet sivusta riehumista.
Netanjahu ajoi vuonna 2018 läpi lain, jossa Israel julistettiin juutalaisten kansallisvaltioksi.
Israelin kansalaisista 20 prosenttia on arabeja. He ovat niiden palestiinalaisten jälkeläisiä, jotka eivät lähteneet vuonna 1948.
Israelin arabeilla on kansalaisoikeudet, mukaan luettuna äänioikeus. He ovat kuitenkin monella tavalla syrjittyjä. Arabien alueet ovat muuta maata köyhempiä, ja niillä kukoistaa jengiväkivalta. Koronaepidemia on kohdellut niitä kovemmin kuin muuta maata.
Netanjahu ajoi vuonna 2018 läpi lain, jossa Israel julistettiin juutalaisten kansallisvaltioksi ja arabialta vietiin virallisen kielen asema. Netanjahu sanoi tuolloin, että ”Israel ei ole kaikkien kansalaistensa valtio. Israel on juutalaisten kansallisvaltio, ja vain heidän”.
Arvostettu ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch luokitteli raportissaan huhtikuussa Israelin järjestelmän apartheidiksi.
Netanjahu on toiminut yhtäjaksoisesti pääministerinä vuodesta 2009 lähtien. Vaaleja voittaakseen hän on kosiskellut äärioikeistoa, ja niin ”normaalin” ja ”hyväksyttävän” raja on koko ajan siirtynyt. Tämä on rohkaissut kovan äärioikeiston ryhmiä kuten Lehavaa, jalkapallohuligaanien La Familiaa ja siirtokuntalaisten joukkioita.
Biden ei voi enää väistää
Netanjahu kuului Trumpin ylimpiin ystäviin. Joe Biden on ensimmäisten kuukausien aikana keskittynyt sisäpolitiikkaan, ja Lähi-idästä hän on etupäässä halunnut pysytellä syrjässä. Hän on kuitenkin ottanut pieniä askeleita välien palauttamiseksi Abbasin hallinnon kanssa.
Netanjahun piirustuksiin sopinee hyvin, että tuorein kriisi tiristi Bidenilta ja ulkoministeri Antony Blinkenilta tavanomaiset Israelia tukevat lausunnot ”oikeudesta puolustaa itseään”. Biden ei ole nähnyt Israelin ilmaiskuissa ”merkittävää ylireagointia”.
Demokraattien vasemmistosiipi on viime vuosina vahvistunut, ja perinteinen Israel-linja on asetettu aiempaa enemmän kyseenalaiseksi. On kysytty, miten Biden tässä asiassa toimii arvopohjaista ulkopolitiikkaansa, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta korostavien periaatteidensa mukaan.
Viime viikolla julkaistussa analyysissa todettiin, että Bidenin ilmastopuheista huolimatta hänen budjetissaan on osoitettu sotilasapuun Israelille puolitoista kertaa niin paljon rahaa (3,8 miljardia dollaria) kuin kansainvälisiin ilmastotoimiin (2,5 miljardia).
Mielenosoituksissa on verrattu palestiinalaisten kohtelua mustien kohteluun Yhdysvalloissa.
Senaattori Bernie Sanders kirjoitti viime viikolla New York Timesin mielipidesivulla, ettei kukaan kiistä Israelin oikeutta puolustaa itseään, mutta Yhdysvaltain on tunnustettava myös palestiinalaisten oikeudet. ”Emme voi enää toimia Netanjahun oikeistohallituksen ja sen epädemokraattisen ja rasistisen toiminnan puolustelijoina”, kirjoitti Sanders.
Myös Yhdysvaltain juutalaiset ovat entistä kriittisempiä. Pew Research Centerin viime viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan vain 40 prosenttia heistä pitää Netanjahun johtajuutta hyvänä ja vain 34 prosenttia vastustaa tiukasti sanktioita Israelia kohtaan.
lehti 