Tämän hetkistä ydinvoiman vastustusta pidetään voimakkaampana kuin vuonna 2002 viidennestä voimalasta päätettäessä.
Lauantain ydinvoimaa ja uraanikaivoksia vastustaneessa mielenosoituksessa oli Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan 800 osanottajaa. Mielenosoittajat vaativat uusien ydinvoimalahakemusten hylkäämistä, tehokkaita energiansäästötoimia ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvan biotalouden esiinmarssia.
– Ei ydinvoimaloiden vaarallisuus mihinkään ole kadonnut, vaikka nykyisessä keskustelussa näihin vaaroihin suhtaudutaan yliolkaisesti. Kyllä meidän suurin vaaramme on edelleen Sosnovy Borin voimalaitos, sanoo geologian professori Matti Saarnio.
Tammikuussa 2005 Itämeren tulviessa oli 80 prosentin todennäköisyys niin korkeaan veden nousuun, että Loviisan voimalaitos olisi jouduttu hätäpysäyttämään. Kyseessä ei ollut historiallisen ajan suurin tulva.
Tuhoava
tulevaisuus
– Posiva tuottaa tieteellisiä tutkimusraportteja, ja vaikka niiden tuloksena maa kaatuisi päälle, niin raporteilla ei ole mitään merkitystä. Ne pannaan hyllyyn ja taas on tehty hieno tutkimus, kritisoi Saarnisto.
– Säteilyturvakeskuksen tutkija pyysi arvioimaan kriittisesti Posivan loppusijoitusyhteenvedon, sen geologian osalta.
Suomen jääkautinen historia, eli viimeisen 100 000 vuoden historia, on täysin samanlainen kuin Ruotsin ja Kanadan historia. Kanadassa on tehty selvityksiä ikiroudasta ja samoja parametrejä on käytetty Ruotsissa. Tuloksena, että ikirouta on tunkeutunut jääkauden aikana noin 750 metrin syvyyteen. Suomessa aivan samaa matemaattista mallia käyttäen kuitenkin on päädytty siihen, että ikirouta tunkeutuisi vain 180 metrin syvyyteen.
– Tämä hämmästyttävän tarkka tieto julkaistiin Posivan raportissa. Tarkoituksena oli, että siihen uskottaisiin. Lukuero on hyvin merkittävä, meillä loppusijoitus on suunniteltu aloitettavaksi 420 metrin syvyydestä. Ikirouta tulee tunkeutumaan huomattavasti tätä loppusijoitusonkaloa syvemmälle.
– Tästä seuraavia paineroja pidetään fataalina loppusijoitukselle. Bentoniitti, jolla tämä ydinjäte kapseli ympäröidään menettää sekä kuumetessaan, että jäätyessään ominaisuutensa, Saarnisto toteaa.
Loviisan kaupungilla on yli 30 vuoden kokemus ydinvoimaloista.
– Uusi tai uudet ydinvoimalat tuntuvat olevan ratkaisu vähän kaikkeen. Leimallista Loviisassa on vuosikymmeniä jatkunut staattisuus, ei ole ollut syytä etsiä uusia tapoja tehdä ja toimia, sanoo loviisalainen Sonja Ilvessalo-Koskinen.
– Innovatiivisuuteen ei ole ollut tarvetta satsata, kaksi atomipönttöä on varmistanut ilman sen kummoisempia älyllisiä ponnisteluja Loviisalle hyvän perustoimeentulon.
Ydinvoimalasta huolimatta Loviisa painii samojen ongelmien kanssa kuin muutkin pikkupaikkakunnat. Koulut ovat homeessa, terveyskeskuspäivystys on karannut kymmenien kilometrien päähän väki vähenee ja vanhenee ja on pulaa pätevistä opettajista ja lääkäreistä.
– Ydinvoima ei ole tiukkunut paikkanunnalle ylenmäärin maitoa ja hunajaa. Suurimman hyödyn Fortumin voitokkaasta voimalasta ovat käärineet muut tahot, ja nämä tahot eivät elä ja asu Loviisassa.
– Samaan aikaan, kun julkisuudessa äimisteltiin Fortumin pääjohtajan palkkaa perui Fortum voimalansa kesätyöpaikat vedoten säätötarpeisiin.
Loviisalaiset miettivät, aikooko valtio satsata rahaa uusien ja uusiutuvien energiatuotanto mallien sijaan ainoastaan ydinvoimaan.
– Loviisan olisi pitänyt vaatia hintalappu sille, että ydinvoimala on leimannut kaupungin epäilyttäväksi paikaksi elää ja kasvattaa lapsia. Suurin osa ihmisistä kokee ydinvoimalan läheisyyden arveluttavana, ydinvoima yksinkertaisesti pelottaa, kiteyttää Ilvessalo-Koskinen.
lehti 