– Tähän saakka käytäntönä on ollut läjittää massat ensimmäiseen mahdolliseen notkelmaan laivaväylän vieressä, Toinen kriteeri on ollut läjittää oman kunnan alueelle, kertoo erikoissuunnittelija Harri Helminen Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta.
Helmisen mukaan läjitysalueiden sijoittamista ei ole sen kummemmin pohdittu. Kun Turun edustan Rajakarin alueen massojen todettiin liikkuneen, Helminen mietti ratkaisua, mistä löytää paikka, jossa aines pysyy stabiilina.
– Airismaan 80 metrin syvänteessä sedimentistä on mitattu yli 200 mikrogramman tributyylitinapitoisuuksia, Helminen kertoo. Tämä osoittaa, että tinat kulkeutuvat pitkiäkin matkoja läjitysalueilta.
Miksei sitten massoja kipata paikkaan, joka on valmiiksi pilaantunut tai ainakin häiriytynyt? Syvänteestä meri- tai potkurivirrat eivät saa myrkkyjä liikkeelle.
Massat on ollut tapana pudottaa vesistöön mahdollisimman lähelle ruoppauspaikkaa. Helminen muistuttaa kuitenkin, että kuljetuskustannukset muodostavat pienen osan menoista.
– Onko matka ongelma, kun tavara pistetään joka tapauksessa proomuihin?
Vaikka kuljetusmatka kaksinkertaistuisi nykyisestä, kyse ei Helmisen mukaan ole suurista summista.
Linja tiukentuu
Ympäristökeskus sanoo lausunnossaan, että Turun satamalle tulee antaa kolme vuotta aikaa löytää Rajakarin korvaava läjityspaikka.
Keskuksen mukaan uuden läjitysalueen etsintä tulee aloittaa heti. Satama hakee lupaa läjittää satamasta ja Aurajoesta ruopattuja massoja miljoona kuutiota kymmenen vuoden aikana. Luvan myöntää Länsi-Suomen ympäristölupavirasto.
Sataman Rajakarin läjityslupa umpeutuu ensi heinäkuussa. Sen mukaan massoja saa läjittää 1,2 miljoonaa kuutiota.
Ympäristökeskuksen linja on tiukentunut. Rajakari ole jatkossa käytettävissä, jos lupaviranomainen ottaa keskuksen lausunnon huomioon.
Vesistöinsinööri Juha-Pekka Triipponen ympäristökeskuksesta arvioi uuden alueen tulevan käyttöön 4–5 vuoden kuluttua.
Nykyinen lupa koskee puhtaita ja lievästi pilaantuneita, 3–150 mikrogrammaa tributyylitinaa tai saman verran yhteensä tributyyli- ja trifenyylitinaa kilossa ainesta. Ympäristökeskus voi antaa määräyksiä niin kutsutulle harmaalle alueelle sijoittuvien, häiriytyneiden ainesten käsittelystä.
150 mikrogrammaan rajaan on päädytty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella.
Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan vielä 200 mikrogramman pitoisuuksia massoja olisi harkinnan mukaan mahdollista läjittää veteen.
Helmisen mukaan on harkittava linjan kiristämistä nykyisestäkin. Vaatimusta perustelevat tutkimustulokset.
Turun yliopiston biodiversiteetti- ja ympäristötieteen osasto on osoittanut, että Saaristomerellä yleisistä liejusimpukoista puolet kuolee 120–150 ja kymmenesosa 10–20 gramman miljoonasosan pitoisuudessa.
Maa-altaat täynnä
Voimakkaasti saastuneet, yli 150 mikrogrammaa sisältävät massat on läjitettävä maalle.
Turun Pansion maa-allas on jo täynnä. Uutta paikkaa ei ole osoitettu.
Vaihtoehtoina ovat olleet esillä Latokarin alue Hirvensalossa vastapäätä Turun ruotsinlaivojen laitureita, Pansion Valkamanlahti tai eristää osa satama-altaasta.
Turku on Helmisen mukaan sikäli ikävässä erikoisasemassa, että Aurajoki tuo jatkuvasti lisää maa-ainesta. Tämän vuoksi kunnossapitoruoppauksia on tehtävä aika ajoin meriturvallisuuden vuoksi.
Kaupunki joutui tekemään mittavat ruoppaukset Aurajoessa, jotta suurten purjelaivojen tapahtuman Tall Ships´ Racen alukset pääsevät paikalle ensi heinäkuussa.
Kohu Naantalista
Kohu myrkkytinoista sai alkunsa Naantalista, jossa toimivan Turun Korjaustelakka Oy:n edustalta tavattiin hälyttävän korkeita tributyylitinapitoisuuksia. Ensimmäiset Suomessa analysoidut pohjasedimentin tinanäytteet otettiin vuonna 1998.
Valtakunnallinen kohu nousi vuonna 2002, kun Helsingin Vuosaaren satamatyömaalta tavattiin kohonneita pitoisuuksia. Ympäristöministeriö antoi kaksi vuotta myöhemmin raja-arvot tinoille.
Helmisen mukaan maat ohjeistavat tinapitoisuuksia varsin kirjavasti.
Tinayhdisteitä on käytetty alusten pohjissa haittaeliöiden torjuntaan.
lehti 