Moni tiesi heti, ketä äänestää
Sateen rauhoittama ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä sai liikkeelle yllättävän ison joukon äänestäjiä. Moni pelkäsi esteen sattuvan eteen varsinaisena eurovaalipäivänä, 7. kesäkuuta.
– Totta kai jokainen ääni ratkaisee, sanoi Helsingin Kurvin postissa äänestänyt helsinkiläinen Anneli.
Häntä kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat.
– Äänestän, koska haluan vaikuttaa. Valinta oli erittäin helppo. Puolue on aina sama, henkilö vaihtuu.
Anneli vaatii ehdokkaaltaan, että tämä ajaa työtä tekevien ja vähäosaisten etuja. Yleensä hän äänestää naista.
– Nyt ääneni meni kuitenkin miehelle, koska halusin äänestää nuorta. Nuorten pitää päästä näihin tehtäviin.
– Ei saa ottaa kuvaa, hän kieltää, karkaa vesisateeseen ja huikkaa vielä:
– Vasemmistoliittoa äänestin.
Helsinkiläinen Eila Parviainen lähti äänestämään Kurvin postiin heti ensimmäisenä päivänä, koska on matkoilla vaalipäivänä.
– Äänestin ihan summassa, hän nauraa.
– No, oli puolue selvä, mutta sen ehdokkaista valitsinsummassa. On vaikea valita, kun ehdokkaita on niin paljon.
Samaa puoluetta hän on äänestänyt jo pidempään.
– Aina käytän äänioikeuttani. Se on periaate ja siihen minut on opetettu jo nuorena.
Kyse kokonaisuudesta
Rainer Kannisto jätti auton Pohjois-Helsinkiin ja käveli sieltä Kurviin äänestämään. Hän saattaa olla töissä vaalipäivän.
– Tuli vähän käveltyä, hän totesi käytyään merkitsemässä ehdokkaansa numeron. Hän on ”pikkuisen liikkuva” äänestäjä, mutta hänellekin oli aika nopeasti selvää, mitä puoluetta äänestää.
– Henkilökin oli helppo löytää. Olen seurannut hänen poliittista toimintaansa jo pitempään ja se on vakuuttanut. En kyttää ehdokkaan suhtautumista yksittäisiin asioihin, vaan enemmänkin yleistä asennetta.
Kanniston mielestä puolueet olisivat voineet nimetä ehdokkaansa ja kampanjointi olisi voinut alkaa aikaisemmin.
– EU on monimutkainen kokonaisuus, jonka ymmärtämiseen kaipasin tietoa. Nyt ehti tuntua siltä, että eihän mistään saa sitä, hän sanoo.
Kaunisto sanoo, että europarlamentaarikolle tärkeää on kyky hahmottaa kokonaisuuksia.
– On aika populistista esiintyä ehdokkaana, jolla on vastaus siihen, millainen EU:n pitää olla. Kyse on meistä virheellisistä ihmisistä, jotka toimimme virheellisessä järjestelmässä. Sen suhteen pitää koko ajan skarpata, jotta sitä pystyttäisiin kehittämään.
– Suomalaiset europarlamentaarikot vahtivat tietysti Suomenkin puolta samalla, kun ajavat EU:n yhteistä etua.
Itämeren asialla
Kim Forström ja Jukka-Petri Nieminen saattavat olla matkalla vaalipäivänä. He äänestivät heti ensimmäisenä päivänä, koska valinta oli tällä kertaa helppo. Kummankin päätöksen ratkaisi sama asia: Itämeri
– Ehdokas on tehnyt työtä sen eteen, Forström sanoo.
– Aiemmissakin vaaleissa moni on puhunut Itämeren puolesta, mutta tekemiset ovat sitten jääneet vähiin.
Forström haluaa syödä Itämeren silakkaa tulevinakin vuosina.
– Itämeri on maailman likaisin meri ja sen hyväksi pitäisi saada jotain aikaan. Kehitys parempaan ei tapahdu nopeasti, ei ehkä minun elinaikananikaan, mutta toimeen on ryhdyttävä pikaisesti.
Hän on äänestänyt eri puolueita.
– Kommunisteista kokoomukseen ja vihreisiin, kristillisdemokraattejakin kerran. Äänestän henkilöä.
Ehdokkaansa tekemisiä Nieminen Ja Forström ovat seuranneet lähinnä lehdistä.
– Hän on ollut pitkään näissä kuvioissa, mikä sekään ei liene vahingoksi. Nyt arvaatkin jo, kuka se on, Nieminen nauraa.
– Joo, Itälä, vaikka se onkin turkulainen.
Kriittisesti EU:sta
Lasipalatsin vieressä jököttävä pieni punainen Vasemmistoliiton vaalimökki on vaalikansalle jo monista vaaleista tuttu. Nyt naapuriin on saatu vihreiden virtaviivainen lasirakennelma. Kummassakin meno on rauhallista, kun taivas kaataa vettä ja kaupunkilaiset juoksevat ohi sateenvarjojen alla.
Ehdokkaana oleva turkulaiskansanedustaja Annika Lapintie päivystää mökillä ennen ulkoasianvaliokunnan kokousta, joka alkaa puolilta päivin eduskunnassa. Häneltä tivataan Vasemmistoliiton kantaa EU-jäsenyyteen.
Hän äänesti aikanaan jäsenyyttä vastaan. Nyt ei kuitenkaan kannata tuhlata ruutia jäsenyyden pohtimiseen.
– Nyt tulee tehdä työtä sen eteen, että EU:n nykymenoa saadaan muutettua, Lapintie sanoo. Hän käyttää vieressä seisovaa, väistyvää europarlamentaarikkoa Esko Seppästä esimerkkinä:
– Kukaan tuskin epäilee Eskon EU-kriittisyyttä. Silti hän on tilastojen mukaan Suomen ahkerimpia meppejä. Ei kriittisyys tarkoita sitä, etteikö pitäisi tehdä työtä EU:n muuttamiseksi. Päinvastoin.
Seppänen myhäilee ja kutsuu jo itseään eläkeläiseksi. Hän on kuitenkin mukana muutamissa vaalitilaisuuksissa.
– Ehkä kymmenkunnassa. Olen 40 vuotta kiertänyt niin paljon, että saa riittää.
Ohi vierivät Seppäsen parlamenttiavustaja Anna Mikkolan kasvot ratikan kyljessä. Seppänen on antanut tukensa Mikkolan ehdokkuudelle.
– Neuvoin Annalle, että panostaa ulkomainontaan. TV- ja radiomainokset eivät tuo
tulosta.
Naisten puolesta
Helsinkiläinen Laina Nieminen tuli hyvällä omallatunnolla kahville Vasemmistoliiton vaalimökkiin.
– Olisihan se noloa mennä kokoomuksen kahveille, kun äänestää Vasemmistoliittoa, hän sanoo.
– Aina olen äänestänyt vasemmistoa, yleensä Vasemmistoliittoa, joskus demareita.
Millä perusteella valitsit ehdokkaasi?
– Ai Puhakan? Olen äänestänyt häntä ennekin ja Outi Ojalaa myös. Sirpahan on vähän niin kuin Ojalan seuraaja. Hän pitää meidän työläisten puolia, vaikkei itse taida olla ihan työläinen. Ja eläkeläisten myös.
Nieminen mielestä naisen täytyy äänestää naista.
– Pitää pitää naisten puolia.
Eurovaalit tuntuvat vieraammilta kuin vaikkapa eduskuntavaalit, presidentin vaalista puhumattakaan. On vähän vaikea hahmottaa, mistä äänestää.
– EU on samalla lailla vieras kuin euro on markkaa vieraampi, vanha rouva kuvaa.
Näistä ongelmista huolimatta hänelle on selvää, että hän äänestää.
– Totta kai, jotta joku hoitaa Suomenkin asioita. Jos kukaan ei äänestä, lopulta lähettelevät
EU:sta vain laskuja meidän maksettavaksi.
Ja ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä äänestäminen takaa, että ääni tulee annettua.
– Varma on aina varmaa. Voihan se olla, että tulee jotain menoa.
Nuori ja kokenut
Riku Ahola kyselee, mihin asti ennakkoäänestys kestää. Kello kymmenestä kello 18:aan ja ensi tiistaihin asti. Ahola pohtii, pitäisikö mennä saman tien pääpostiin hoitamaan homma.
– Olen miettinyt Jussi Saramon ja Anna Mikkolan välillä. Äänestän nuorta, jolla on EU-kokemusta.
Niinpä ääni menee tällä kertaa Mikkolalle. Tältä Ahola odottaa panostusta erityisesti ilmastomuutoskysymyksiin.
– Euroopan yhteinen ilmastostrategia on tärkeä asia. Lisäksi minua kiinnostavat yleiseurooppalaiset ihmisoikeuskysymykset, valtiotieteen ylioppilas sanoo.
Hän on äänestänyt joka vaaleissa saatuaan äänioikeuden, vaikka Malmilla, jossa hän on kasvanut, ei politiikasta moni ollut kiinnostunut.
– En minäkään ollut. Kiinnostus heräsi Työväenakatemiassa opiskellessa. Siellä puhuttiin paljon yhteiskunnallisista
asioista.
– Malmin jätkät eivät vieläkään paljon äänestä, varsinkaan EU-vaaleissa. Unioni on niiden mielestä niin kaukana niiden elämästä. Mutta ainoa tapa vaikuttaa on äänestää ja olla mukana toimimassa. Demokratia vaarantuu, jollei jengi äänestä. Valitut eivät silloin todellisuudessa edusta kansaa.
Ahola on Vasemmistoliiton jäsen Helsingin nuorisolautakunnassa.
– Se on tosi haastavaa työtä. Lautakunnassa käydään mielenkiintoisia ja kiihkeitäkin keskusteluja, hän sanoo.
uutiskirje 
