Yhdeksän vuotias Mohamed Kamal Ibrahim potki palloa ja odotti innolla pääsyä uuteen koti-maahansa Ruotsiin, jonne hänen piti pian sijoittua perheensä kanssa. Ilmassa oli samaan aikaan sekä haikeuden että jännityksen tuntua – saisiko hän paljon uusia kavereita, miltä tuntuisi nukkua turvallisesti omassa sängyssä ja minkälainen maa Ruotsi ylipäätään on, oppisiko hän kielen?
Tiistai-iltana, syyskuun 10. päivänä 2008, Mohamed iskeytyi peruuttavan rekan alle pakolaisleirin välittömässä läheisyydessä olevalla vaarallisella ja vilkasliikenteisellä maantiellä. Al Tanf Camp on Irakista paenneiden palestiinalaisten pakolaisleiri, joka sijaitsee Irakin ja Syyrian välisellä raja-alueella, ei-kenenkään- maalla (no-mans land). Mohamed kuoli ambulanssiin Damaskuksen esikaupunkialueella matkalla sairaalaan, jonne on leiristä vajaa 400 kilometriä matkaa.
Pojan kohtalo kiinnittää huomion pakolaisleirin lasten ja nuorten olosuhteisiin ja tulevaisuuteen sekä ennen kaikkea YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuoteen, jota vietämme.
Lapsen oikeuksien sopimukseen on kirjattu: jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään sekä lapsella on oikeus olla lapsi riittävän pitkään ja rauhassa.
Al Tanfin hirveät olosuhteet puuttuvat tuon tuostakin lasten peleihin ja leikkeihin. Erityisesti lapset ovat vaarassa, sillä alueella on paljon käärmeitä ja skorpioneja. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 50 asteeseen ja talvisin laskea nollan alapuolelle. Kangasteltat toimivat ainoana suojana kylmyyttä, kuumuutta ja hiekkamyrskyjä vastaan.
Tulipalot ja muut onnettomuudet ovat myös koetelleet leiriä. Pieni tyttö joutui maaliskuisena iltana katsomaan isänsä sylissä raskaana olevan äitinsä menehtymistä telttapalossa. Nyt isä ja tytön isoäiti yrittävät parhaan kykynsä mukaan huolehtia ainokaisestaan.
Myös terveystilanne heikkenee jatkuvasti, eikä leirillä ole tarjolla hoitoa sitä tarvitseville. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan viimeisen 14 kuukauden aikana 12 pakolaista on kuollut, kaksi näistä kuolleista on lapsia, jotka ovat leikkiessään jääneet rekan alle.
Lasten ja nuorten
oikeus hyvään elämään
Lasten ja nuorten oikeuksia kunnioitetaan leirissä ja elämästä pyritään tekemään niin laadukasta kuin se on mahdollista. Leiriin on perustettu koulu, joka toimii samoin säännöin ja periaattein kuin syyrialaiset koulut ja opettajille annetaan myös koulutusta.
Palestiinan Punainen Risti lahjoittaa leluja ja erilaisia pelejä lapsille ja työntekijät tulevat leiriin päivittäin leikkimään, laulamaan ja tanssimaan lasten kanssa.
UNHCR, UNICEF ja UNRWA tekevät myös työtä leirin lasten parissa. Yhteistyökumppanit suunnittelevat keskenään mitä kukin organisaatio, ja etenkin lapset haluavat tehdä ja minkälaisia edellytyksiä on toteuttaa toiveita ja mitä varusteita tullaan hankkimaan.
Aiemmin kesäisin Al Tanfissa ei ollut koulua, koska oli erittäin kuuma. Nuoret eivät olleet motivoituneita mihinkään ja osa heistä masentui. He olivat menettäneet toivonsa. Tuntui, että elämä on lipunut ohitse ja tulevaisuutta ei ole.
Leirin naiset yrittivät kannustaa, että parempaa on tulossa ja jokin parempi odottaa vielä heitä. Koulu päätettiin avata myös nuorten vapaa-aikaan ja kesäisin, jotta leirin nuorten keskuuteen saataisiin parempi ilmapiiri. UNICEF alkoi koordinoida vapaa-ajankeskusta, jossa on tarjolla kaikenlaista koulutusta, muun muassa englanninkielen-, tietotekniikan- ja kauneudenhoitoalan kursseja.
Naiset kannustivat nuoria taistelemaan ja nykyään leirin nuoret osallistuvat aktiivisesti eri toimintoihin. He ovat työntäneet taakseen ajatuksen siitä, että elämä on ohi. Heillä on nyt motiivi jatkaa elämää.
Syyrian UNHCR yhteistyökumppaneineen on tehnyt valtavan hyvää työtä pakolaisleirin asukkaiden eteen. He toimittavat välttämätöntä ruoka- ja elintarvikeapua, ja joka aamu leiriin tuodaan tankkiautolla 75 000 litraa vettä. He kehittävät infrastruktuuria ja koordinoivat pakolaisyhteisölle suunniteltua avustusohjelmaa yhdessä UNICEFin, Syyrian Punaisen Ristin ja UNRWAn kanssa (muun muassa terveydenhuollon tiimi, koulu, ompelutyöpaja, vapaa-ajankeskus lapsille ja työhön kannustava järjestelmä).
Tietokoneet ja televisio ovat kanava ja ikkuna ulkomaailmaan. Lapsille ja nuorille se luo toivoa, kun he näkevät televisiosta kuinka muut lapset elävät toisissa maissa. He tietävät myös sen, että suurimmalla osalla lapsista on erilaiset edellytykset elämään.
Naiset ilman
tulevaisuutta
Haifa Satrin, 45, silmistä voi nähdä hänen joutuneen kokemaan elämässään paljon vaikeuksia ja kärsimystä. Tulevaisuuden mahdollisuuksien puuttuminen on varmaankin raskain osa pakolaisnaisen elämässä. Vaikka toivottomuus omasta kohtalosta valtaa mielen, kaikki perheelliset pakolaiset jakavat saman ahdistuksen siitä, miten heidän lapsilleen käy tulevaisuudessa.
– Parasta leirissä on elämä. Silloin kun syntyy uusi elämä, se on lupaus paremmasta tulevaisuudesta, koska tämä leiri on synonyymi kuolemalle, Haifa jatkaa ja sanoo olevansa erittäin onnellinen vauvojen syntymisestä leirissä, se kääntää uuden sivun ja jättää taakseen negatiiviset tunteet ja surun, kaiken pahan.
Useat leirin naiset ovat kokeneet monia vaikeuksia pakolaisena. He ovat saattaneet jäädä leskiksi tai joutuneet sodan melskeissä syystä tai toisesta eroon omasta perheestään. He ovat menettäneet miltei kaiken elämässään – osa on menettänyt korkean yhteiskunnallisen asemansa ja jäänyt yksin huolehtimaan lapsistaan. Keinoja perheen elättämiseksi ei ole ja pudotus näihin elinoloihin on ollut raju.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n luokituksen mukaan he ovat kiireellisiä woman-at-risk -tapauksia ja yksi niistä ryhmistä, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja joiden uudelleen sijoittaminen on ehdottoman tärkeää.
On erittäin rankkaa joutua eroon omasta kodista, tutusta elämänympäristöstä ja joutua elämään pakolaisena. Ei ole oikeutettua joutua elämään ilman mahdollisuutta rakentaa uusi, kunnollinen elämä. On löydettävä ratkaisu, kuten uudelleen sijoittaminen kolmanteen maahan. Leirin asukkaat ovat kovin toiveikkaita pääsystä esimerkiksi Suomeen.
Irakin sodan alkaessa vuonna 2003 maassa eli arviolta 34 000 palestiinalaista pakolaista. Edellisen hallinnon aikana heillä oli suhteellisen turvattu asema. Vallan vaihduttua palestiinalaispakolaiset joutuivat uhattuun asemaan ja ovat siitä saakka olleet lukuisten aseistettujen ryhmien erityisenä kohteena.
Huhtikuusta 2004 tammikuuhun 2007 ainakin 189 palestiinalaista on todistettavasti tapettu Bagdadissa. YK:n pakolaisjärjestö uskoo, että tapettujen lukumäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi.
Suuri osa Irakin pakolaisista on lähtenyt pakoon, ja edelleen Irakissa jäljellä olevat 13 000 palestiinalaista elää suuren uhan alla. Heitä on uhkailtu, pidätetty, siepattu, tapettu ja kidutettu. Tuhannet palestiinalaiset ovat paenneet Irakista. Tällä hetkellä noin 2 500 Irakin palestiinalaispakolaista elää kolmessa eri tilapäisleirissä, jotka sijaitsevat Syyriassa, Irakissa sekä ei-kenenkään-maalla näiden valtioiden välissä. Pakolaisista suurin osa on naisia, lapsia ja vanhuksia.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on toistuvasti pyytänyt kansainvälistä tukea – tuloksetta: näillä ihmisillä ei ole paikkaa mihin mennä, kunnollisia matkustusdokumentteja, ei suojelijoita Irakissa eikä sen ulkopuolella. Vaihtoehdot ovat vähissä.
UNHCR on myös aktiivisesti etsinyt palestiinalaispakolaisille kiintiöpaikkoja eri maista. Tähän mennessä vain Chile, Ruotsi ja Sveitsi ovat uudelleensijoittaneet pakolaisia Al Tanfin tästä erityisen haavoittuvasta ryhmästä.
Eurooppalaiset, pakolaistyötä tekevät järjestöt kehottavat EU:n jäsenmaita ryhtymään kiireellisesti toimenpiteisiin tavoitteenaan tyhjentää Al Tanf Camp jo vuoden 2009 puolella. Tämä olisi myös EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvoston heinäkuussa 2008 laatiman, Irakin pakolaisia koskevan päätöslauselman mukaista.
Suomi on päättänyt ottaa tänä vuonna noin 50 kiintiöpakolaista Al Tanfin pakolaisleiristä.
Nelikuukautinen Nour
sai uuden kodin
Yarmouk Camp muistuttaa enemmän kaupunkia kuin mielikuvaa pakolaisleiristä telttoineen. Damaskuksen kaupungin sisäpuolella sijaitseva leiri on suurin palestiinalaispakolaisten yhteisö Syyriassa ja perustettu vuonna 1957.
Leirin talot ovat huonokuntoisia, keskeneräisiä tiilirakennelmia ja liikkuminen sokkeloisilla kujilla on vaarallista. Alue on hyvin levotonta, liikenne on lähes kaoottinen, kadut roskaisia ja ihmisten selviytyminen päivästä toiseen vaatii mielikuvitusta kaiken järjettömyyden keskellä.
Sahar Tamim työskentelee 4-luokkalaisten opettajana ja on myös käynyt journalistikursseja. Saharin koulussa kaikki oppilaat ovat syyrialaisia ja vastaavasti kaikki opettajat palestiinalaisia.
– Olen onnellinen, raha ei ole tärkeää, mutta jos on lapsi, rahaa tarvitaan. Minulla on työ, perhe ja koti, mutta elämä on liian raskasta täällä. Palkka on hyvin pieni, ja jos haluan ostaa itselleni esimerkiksi takin, siihen menee koko kuukauden palkka, hän kertoo.
Vähän vitsaillen Sahar toteaa, että naisen elämä on täällä köyhää. Täytyy käydä töissä ja tehdä kaikki työt kotona ja elämässä, miesten ei välttämättä tarvitse tehdä mitään! Hän katsoo miestään hellästi ja toteaa ”my poor man” ja naurahtaa perään.
Sahar on toivonut ja rukoillut pitkään itselleen lasta. Hän puhui asiasta noin kaksi vuotta sitten eräälle tuttavalleen. Kun saavuin tämän kuun alussa Saharin ja Mahmoudin kotiin, ihme oli tapahtunut. Saharin sylissä oli uutta elämää, pienokainen, hänen ja Mahmoudin suloinen tyttövauva.
Nourin vanhemmat olivat joutuneet palaamaan Irakiin hoitaakseen joitain epäselviä paperiasioita, eivätkä he koskaan palanneet takaisin. Koko perhe oli tapettu tällä matkalla ja niin Nour, 4 kk, jäi 75-vuotiaan isoäitinsä hoiviin. Pian pienen tytön hoitaminen kävi kuitenkin liian raskaaksi iäkkäälle isoäidille. Hän rohkaisi mielensä ja kysyi apua Saharilta. Näin pikku-Nour sai itselleen pienen, mutta lämpöisen kodin sekä rakastavat vanhemmat.
Kirjoittaja tekee kansainvälistä ihmisoikeustyötä etenkin naisten, lasten ja nuorten parissa ja hän vieraili Al Tanfin, Yarmoukin ja Jaramanan pakolaisleireillä Syyriassa toukokuussa 2009.
Lähteet: UNHCR Syria, Syria Arab Red Crecent, Amnesty International
n
Al Tanf Camp
Al Tanf Camp on Irakista paenneiden palestiinalaisten pakolaisleiri, joka sijaitsee Irakin ja Syyrian välisellä raja-alueella, ei-kenenkään-maalla.
Pakolaisia 862 (31. 3. 2009)
Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Irakista toukokuussa 2006, kun heitä estettiin pääsemästä Syyriaan. Syyria on jo ennestään koti 450 000 rekisteröidylle palestiinalaispakolaiselle, eikä siten ole ollut vastaanottavainen Irakista tuleville palestiinalaispakolaisille. Epätoivoinen tilanne on johtanut siihen, että noin 2 500 palestiinalaista on tällä hetkellä ahtautunut Syyrian ja Irakin väliselle raja-alueelle – heistä yli kahdeksansataa Al Tanf Campiin. Pakolaisista suurin osa on naisia, lapsia ja vanhuksia.
Olosuhteet leirillä ovat hirveät ja erityisesti lapset ovat vaarassa. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 50 asteeseen ja talvisin laskea nollan alapuolelle. Kangasteltat toimivat ainoana suojana kylmyyttä, kuumuutta ja hiekkamyrskyjä vastaan. Alueella on paljon käärmeitä ja skorpioneja. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan viimeisen 14 kuukauden aikana 12 pakolaista on kuollut.
Avunanto: UNHCR ja sen kumppanit toimittavat välttämätöntä ruoka- ja elintarvikeapua sekä juomavettä. He kehittävät infrastruktuuria ja koordinoivat pakolaisyhteisön avustusohjelmaa yhdessä UNICEFin, Syyrian Punaisen Ristin ja UNRWAn kanssa.
uutiskirje 