Pienessä itäsuomalaisessa pitäjässä on kansanmusiikkia soitettu Kihaus-festivaaleilla jo vuodesta 1991 ja sitäkin ennen kylätapahtuma Heinähuvassa. Ensimmäisinä vuosina festivaali paisui rääkkyläläisen Värttinä-yhtyeen johdolla varsin suureksikin. Mukana oli kansanmusiikin suuria kansainvälisiä nimiä ja telttojen täydeltä ihmisiä.
– Se oli niitä Värttinän ”kukkamekkoaikoja”, jolloin kansanmusiikki soi valtakunnallisillakin radiokanavilla ja veti suurta yleisöä, muistelee Tellervo Hirvonen, yksi nykyisen Kihaus Folkin uurastajista.
Konkurssiin joitakin vuosia sitten ajautuneen alkuperäisen Kihauksen tuhkasta nousseella Kihaus Folkilla on niskassaan vanha painolasti, kun festivaalikansa muistelee vieläkin kymmenen vuoden takaisia menestyksen aikoja.
– Varsinkin paikalliset elävät vieläkin niiden muutaman vuoden muistoissa, jolloin sisäänpääsy festivaalialueelle oli päivisin ilmainen, kertoo Kihaus Folkin tuore puheenjohtaja Hanne Hämäläinen.
Vastoinkäymisien vaivaamaa festivaalia oli tämän vuoden osalta uudistettu monella tapaa. Lippujen hinnoissa oli otettu huomioon entistä paremmin paikalliset pyrähtäjät, jotka eivät aina ole niin kansanmusiikin perään, mutta haluavat hekin nauttia kesäisestä festivaalitunnelmasta. Ohjelmasta löytyi musisointia aina ilmaisesta kohtuuhintaisiin konsertteihin.
Koleus ei
lannistanut
Ulkoilmafestivaalien lipunmyyntiin suoraan vaikuttava sää ei tänä vuonna suosinut Kihaus Folkia. Kansanmusiikkia kuunneltiin koleassa ja sateisessa säässä. Kenties toinen melko vähäiseen kävijämäärään vaikuttava asia on Itä-Suomen kansanmusiikkitapahtumien päällekkäisyys. Samaan aikaan raikui kansanmusiikki niin Kainuun Sommelo -festivaaleilla kuin Kihaus Folkissakin.
Tällainen päällekkäisyys on ikävää, sillä kansanmusiikin harrastajat ovat marginaalissa suhteessa valtamusiikkiin, eikä kävijöitä kahteen samanaikaiseen festivaaliin välttämättä riitä. Lisäksi Kihauksen aikaisempi ja pitkäaikainen vahvuus, raja ja karjalainen ja venäläinen perinnemusiikki, on nyt hivuttautunut askeleen kohti Kainuuta.
Loistavan talkootyön voimin toteutettu festivaali olisi kaivannut tukea maakunnan kaikilta taitajilta, asuuhan Pohjois-Karjalassa lukuisia tunnettujakin kansanmuusikoita. Esimerkiksi Rääkkylästä lähtöisin olevaa kansanmusiikin ehkä jo hieman hiipunutta kansainvälistä nimeä, Värttinää, ei kotikulmilla vuosiin ole näkynyt.
Ääntä vaikka
päälle istumalla
Laadusta ei tänäkään vuonna oltu tiukasta budjetista huolimatta tingitty, vaikka ohjelmistosta ei kovin suuria nimiä löytynytkään. Kolmen päivän aikana kuultiin Rääkkylässä niin perinteistä pelimannimusiikkia kuin juurevaa rockin ja folkin sekoitustakin.
Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemät koko kansan sävelmät saivat vaikuttavassa Rautavaara-konsertissa uudet kansanmusiikkisävytteiset sovitukset.
Yleisön villitsemisestä vastasi jo lähes legendaarinen humppayhtye Eläkeläiset, joka kääntää aivan kaiken sydämentahdistinta uhkaavaksi humpaksi. Raivokkaassa lavashow´ssa poukkoili vinhaa vauhtia partasuisia ukkoja ja soittimistakin lähti ääntä varsin omaperäisellä tavalla, nimittäin päälle istumalla.
Eläkeläisten nuorempi versio Klaus Thunder ja Ukkosmaine puolestaan hurmasi nuoria kihauslaisia rakkautta pursuavalla diskobiitillään.
Juurillaan oli Pauliina Lerche ja Co., joka soittaa vahvasti karjalaista, mutta itämaisin maustein täydennettyä musiikkia. Iloinen musiikki innosti myös yleisöä tanssimaan.
Myös jouhikkovirtuoosi Pekko Käppi oli yksi festivaalin vaikuttavimmista esiintyjistä, rämäkästä Rymäkästä puhumattakaan!
Kihaus Folkin Juuri-teeman voi käsittää monella tapaa, mutta ehkä eniten se kuvastaa paluuta rehellisesti itse kansanmusiikkiin. Katrihelenoita tai tapanikansoja ei tämän vuoden ohjelmistosta löytynyt. Sen sijaan mukana oli runsaasti uusia, nuoria ja lupaavia kansanmuusikoita.
Kaiken kaikkiaan Kihaus Folk on tiivistynyt suuresta ja rönsyilevästä festivaalista todella laadukkaaseen tunnelmaltaan lämpimään tapahtumaan.
Ulkomaalaisia
Kihaus -faneja
Suomalaisella kansanmusiikilla on ystäviä eri puolilla maailmaa. Japanilainen Higashi Kurosawa oli Rääkkylässä ja Kihauksessa nyt jo viidettä kertaa. Rakkaus Suomeen ja suomalaiseen kansanmusiikkiin syttyi seitsemän vuotta sitten Kurosawan viettäessä kolmen tunnin välilaskua helsinkiläisessä levykaupassa. Seuraavana vuonna hän matkasikin jo Kihaukseen.
– Ehkä alan pikkuhiljaa kasvaa ulos Kihauksesta, kertoo Kurosawa tämänvuotisista tunnelmistaan, kotiin kun jäi vaimo ja kolme tytärtä (joista yksi on saanut nimensä unohtumattoman suomalaisen kesäillan mukaan).
Kurosawa olisi kaivannut ohjelmistoon vieläkin enemmän itse kansanmusiikkia – ja lämmintä säätä totta kai. Hän myös muistelee kaihoisasti aikaisempien vuosien vilskettä, jolloin Kihauksen ohjelmassa oli kaikenlaisia kursseja ja hauskoja ja perinteikkäitä oheistapahtumia, kuten karjalanpiirakan leivontakilpailut.
– Aikoinaan Kihaukseen tuleminen oli seikkailua minulle, nyt olen jo tottunut kävijä.
Vaikka Kurosawa on viihtynyt Kihaus Folkissa, voi tulevina kesinä festivaali jäädä väliin, mikäli miehen toive toteutuu. Japanissa politiikkaan osallistuva Kurosawa haluaisi itsekin mukaan kotipaikkansa päätöksentekoon.
Kihaus Folkissa ensi kertaa vieraillut joensuulainen Mikael McKeough piti kokemastaan.
– Jos seuraava yhtye on parempi kuin edelliset, niin minä annan Kihauksen suuntaan suuret aplodit ja kumarran, hehkuttaa Mckeough.
Ja olihan se seuraava aina vaan parempi!
uutiskirje 
