– Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäiset alueet näyttävät olevan palaamassa samanlaisiksi raaka-ainealueiksi kuin ne olivat teollistumisen aikana. Samanaikaisesti kiihtyy keskustelu luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä luonnolle ja ihmisille koituvista haitoista, arvioi ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko.
Luonnonvarojen käyttö ja suojelu limittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, joten metsänhakkuita, bioenergian tuotantoa, kaivostoimintaa, luonnon monimuotoisuuden suojelua, luonnon matkailu- ja virkistyskäyttöä on pystyttävä hahmottamaan ja suunnittelemaan kokonaisuutena.
Kilpailu luonnonvaroista kiihtyy. Luonnonvarojen riittävyys ja kestävä käyttö ovat nousemassa ilmastonmuutoksen rinnalle tulevaisuuden keskeisiksi haasteiksi.
Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäiset alueet näyttävät olevan palaamassa samanlaisiksi raaka-ainealueiksi kuin ne olivat teollistumisen aikana.
Rannikko on toimittanut yhdessä ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän kanssa Luonnonvarojen hallinnan legitimiteetti -teoksen. Vastapainon kustantama teos liittyy laajempaan Suomen Akatemian Ympäristö ja oikeus -tutkimusohjelmaan.
Ekosysteemipalvelut vahvasti esille
Luonnonvaroja käyttävän teollisuuden merkitys työllistäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana on vähentynyt. Samalla on heikentynyt luonnonvarojen teollisen käytön oikeutus ja hyväksyttävyys, ja vastaavasti lisääntynyt luonnon matkailu- ja virkistyskäytön merkitys, myös työllistäjänä.
– Keskusteluun luonnonvarojen käytöstä on tulossa uusia lähestymistapoja. 1990-luvulla keskustelua hallitsi biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden suojelu. 2000-luvun alkupuolella on puhuttu paljon sosiaalisesta kestävyydestä. Nyt keskusteluun nousevat entistä vahvemmin ekosysteemipalvelut, Rannikko pohtii.
– Luonnonvarojen käytössä on otettava huomioon muidenkin kuin toteuttajan näkökulma. Samalla kun on otettava huomioon luonnonvarojen käytön vaikutukset, on myös taattava paikallisesti ihmisten osallistumismahdollisuus päätöksentekoon saakka, sanoo Määttä.
Pulinat eivät poistu
Määtän mukaan luonnonvarakysymykset ovat nousseet ja nousevat yhä merkittävämmiksi poliittisessa ja juridisessa keskustelussa.
Vanha periaate on ollut, että kun laki säädetään ja mahdolliset ristiriidat sen soveltamisessa ratkaistaan tuomioistuimessa, niin pulinat pois. Luonnonvarojen käyttöön liittyvissä ristiriidoissa tämä periaate ei toimi.
– Uudet lait eivät ratkaise jännitteitä. Ne jäävät elämään myös tuomioistuinratkaisujen jälkeen, eikä niistä pidäkään yrittää päästä eroon. Se on osa yhteiskunnallista todellisuutta ja se on otettava huomioon, Määttä sanoo.
Määttä ottaa esimerkiksi kaivoslain uudistamisen, jota on ajettu teollisuuden suunnalta. Uudistus on nyt eduskunnassa ja mennee läpi, vaikka oikeastaan mikään taho ei ole siihen erityisen tyytyväinen.
uutiskirje 
