Perjantaina naisjärjestöt luovuttivat eduskunnan puhemiehelle Sauli Niinistölle naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen julistuksen, jonka on allekirjoittanut yhteensä 122 kansanedustajaa, europarlamentaarikkoa ja valtioneuvoston jäsentä.
Paikalla ei nähty kuitenkaan Naisjärjestöt yhteistyössä ry:n pääsihteeriä Tanja Auvista, puheenjohtaja Minna Sirnöä sen enempää kuin varapuheenjohtaja Lena Pajuakaan. Ei näy, koska he olivat maailmalla neuvottelemassa, laatimassa asiakirjoja ja hiomassa yhteisiä kantoja.
Sillä tasa-arvon tavoitteleminen on pitkällinen prosessi. Se on lausuntojen kirjoittamista ja raporttien laatimista, aloitteiden tekemistä, lainsäädännön seuraamista, työryhmissä, kokouksissa ja neuvottelukunnissa vaikuttamista, tiedottamista ja kouluttamista.
Se ei sovi heikkohermoisille eikä lyhytpinnaisille. Tanja Auvista ei kuitenkaan kyllästytä.
– Sadassa vuodessa on tapahtunut hirveästi, hän muistuttaa itseään, kun muutokset etenevät hitaasti.
Väkivalta asuu asenteissa
Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi niistä asioista, joista puhutaan nyt aivan toisenlaisin äänenpainoin kuin sata vuotta sitten.
– On hyvä, että tasavallan presidentti Tarja Halosta myöten on puututtu lähisuhdeväkivaltaan, kiittää Minna Sirnö.
– Ajatus siitä, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole väkivaltaa, on syvällä.
Tämä näkyy Sirnön mukaan muun muassa silloin, kun raiskauksista annettavia lieviä tuomioita perustellaan sillä, ettei ”tekoon liittynyt väkivaltaa”. Aivan kuin raiskaus itsessään ei olisi väkivaltaa.
Koko juttu NYTKIS-toiminnasta ja tasa-arvotyöstä on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 5.3.2010.
uutiskirje 
