– Marketit notkuvat viivakoodilla merkittyjä, kauan syötävinä säilyviä muoviin pakattuja elintarvikkeita. Mutta terveellinen ruoka on sesongin mukaista lähiruokaa, sanoo keittiömestari Kenneth Oker-Blom.
Hän puhui keskiviikkona Helsingissä järjestetyssä seminaarissa, jossa pohdittiin ruuan merkitystä ilmastokuormituksessa. Tilaisuuden järjesti eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä.
Oker-Blom kertoi, miten voi syödä terveellisesti ja samalla pienentää ekologista jalanjälkeä.
– Pitäisi syödä elintarvikkeita ilman välikäsiä. Aina se ei ole mahdollista, mutta kannattaa suosia toreja ja kauppahalleja, jossa voi kysyä, mistä tuote tulee.
Oker-Blomista on katastrofi, että jätämme 90 prosenttia sienistä metsiin ja tuomme niitä vaikkapa Italiasta. Ja on katastrofi, että jätämme 80 prosenttia marjoista metsiin.
Tapaus silakka
Oker-Blom puhui lempikalastaan silakasta, joka hänen mukaansa on parasta, mitä Suomessa on. Miksi siis silakka kalastetaan pääosin eläinten rehuksi, hän ihmetteli.
– Itämeren komissio on kieltänyt silakan kalastamisen muuten kuin ihmisille ruuaksi.
– Silti esimerkiksi vuonna 2008 silakkaa kalastettiin Suomessa 83 miljoonaa kiloa, josta noin kaksi prosenttia eli noin 1,6 miljoonaa kiloa meni ruuaksi, loput rehuksi.
Oker-Blom kysyykin, onko oikein, että tyhjennämme meret, jotta eläimet saisivat tätä luksustuotetta.
– Miksi poliitikot eivät uskalla laittaa kauppaa vastuuseen siitä, että se ottaa 360-kertaisen hinnan silakasta ostamalla 15 sentillä ja myymällä 5,5 eurolla?
– Jos marjanpoimija saisi 1,5 euroa litralta ja marjat maksaisivat 55 euroa kilolta kaupassa, kaikki sanoisivat, että ei käy.
Kukaan ei Oker-Blomin mukaan näytä välittävän myöskään köyhyydestä, sillä jos silakka myytäisiin saman hintakaavan mukaan kuin muut tuotteet, se olisi hyvin edullista ja terveellistä ruokaa pienituloisimmillekin.
Järvien maassako kalapulaa?
Vuonna 2008 suomalainen söi keskimäärin 76,7 kiloa lihaa, mutta vain viisi kiloa kalafilettä.
– Tämä on aivan järjetön suhde. Missään maailmassa ei ole niin paljon järviä kuin Suomessa eikä niin paljon kalaa kuin meillä.
Oker-Blom sanookin, että ei pidä paikkaansa, etteikö meillä olisi kalaa.
– Kyse on siitä, että meidän kauppa ei pysty myymään mitään muuta kuin viivakoodilla varustettuja, muoviin pakattuja tuotteita. Tähän täytyy saada muutos.
Professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta esitteli monin kaavioin elintarviketuotannosta aiheutuvaa ilmastokuormitusta.
Koko kansantaloudessa elintarviketuotanto muodostaa noin 13:a prosenttia ilmastonmuutosvaikutuksesta. Ruuantuotannossa kuormitusta aiheuttavat erityisesti ammoniakki, metaani, typpi ja fosfori.
Elintarvikeketjun sisällä 70–90 prosenttia elintarviketuotannon ympäristövaikutuksista syntyy maataloudessa. Loput 10–20 prosenttia syntyy energiantuotannosta.
Elintarvikeketjun kansainvälistyminen näkyy Kurpan mukaan selvästi.
– Mikä tarkoittaa, että yhä enemmän ympäristövaikutukset jäävät eri paikkaan kuin missä kulutus tapahtuu.
Terveys vai tuotanto?
Kurppa heitti kuulijoille paljon visaista pohdittavaa.
Hän muistutti eläintuotannon aiheuttamasta vesijalanjäljestä. Ilmastonmuutoksen myötä maailma alkaa kärsiä veden puutteesta. Toisaalta hän muistutti, että lihan syönti lisääntyy vääjäämättä maailmassa. Ja eläintuotanto käyttää paljon vettä.
– Miten siis suhtautua eläintuotantoon jatkossa, jos koko maailmassa lihankulutus kovasti kasvaa ja meillä on runsaasti vettä ja runsaasti naudoille sopivaa nurmialustaa?
Kurppa muistutti myös viime aikoina paljon puhutusta märehtijöiden ympäristövaikutuksesta joka syntyy metaanin tuotannon kautta.
– Broileria ja sikaa pystytään tuottamaan hyvin tehokkaasti. Niiden hiilijalanjälki on kolmasosa naudan hiilijalanjäljestä. Miten nämä asetetaan paremmuusjärjestykseen?
Kenneth Oker-Blomin tuore kirja Syö terveellisesti, ajattele ekologisesti esittelee monia terveellisiä ja ympäristöystävällisiä reseptejä lähiruuille.
uutiskirje 
