Yleisradion väistyvä toimitusjohtaja Mikael Jungner ei kadehdi seuraajansa urakkaa. Uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen astuu toukokuun alussa johtamaan suurta julkisen palvelun mediayhtiötä, jonka tulevaisuus on hämärän peitossa.
Ei ole tietoa rahoituksesta, hallintorakenteesta eikä yhtiön tehtävästä julkisen palvelun tuottajana.
– Yleisradio on saatettu hyvin tukalaan tilanteeseen. Miten kehittää Yleisradiota, kun ei tiedetä mikä on yhtiön rahoitus parin vuoden päästä, kysyy Jungner.
Ensi vuoden rahoituksesta on annettu lupauksia, mutta Jungner ei ole lainkaan varma voiko niihin luottaa.
– Kun lupaajana on (viestintäministeri) Suvi Lindén (kok.), mistään ei voi olla varma. Hänen Yleisradiota koskevilla lupauksillaan ei ole tapana toteutua.
Kaiken piti olla selvää jo vuosi sitten, kun kansanedustaja Mika Lintilän (kesk.) johtama kaikista eduskuntapuoleista koostuva parlamentaarinen työryhmä jätti esityksensä Ylen tulevaisuuden järjestämisestä.
Työryhmän yksimielisen näkemyksen mukaan Ylen julkisen palvelun tehtävä säilytetään nykyisessä laajuudessaan ja rahoitus järjestetään kotitalouksilta perittävällä mediamaksulla.
Yle polvilleen?
Sen jälkeen alkoi venkoilu ja vääntäminen, jossa yksimieliselle esitykselle ei annettu suurtakaan arvoa. Työryhmän perusteellisesta pohjatyöstä huolimatta viestintäministeri ei ole vuoden mittaan saanut aikaiseksi minkäänlaista esitystä YLE-laiksi.
Kaiken huipuksi Lindén ilmoitti viime viikolla, että koko juttu haudataan toistaiseksi ja jätetään seuraavan hallituksen murheeksi.
– Lindén on onnistunut sotkemaan koko paketin.
Kysymys kuuluukin nyt, onko taustalla poliittista tahtoa vahingoittaa YLEä, vai onko kyse silkasta taitamattomuudesta.
– Toivottavasti kyse ei ole siitä, että Suvi Lindénin tavoite on pistää Yleisradio polvilleen.
Jungner muistuttaa, ettei Yleisradio ole mikä hyvänsä pulju. Kyseessä on tuhansien ihmisten työpaikka, jossa on ainutlaatuista suomalaista osaamista. Yle kantaa Jungnerin mielestä isänmaallista kulttuuritehtävää.
Ohjat eduskunnan käsiin
Kokoomuksen hallituskumppanit eivät ole nielleet nikottelematta Lindénin suunnitelmia laittaa Ylen asiat jäihin odottamaan seuraavaa hallituskautta. Keskustassa vaaditaan nopeampia ratkaisuja ja myös Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) on halunnut päätöksiä Lintilän työryhmän pohjalta.
Jungner toivoo hartaasti, että eduskunta ottaisi ohjat käsiinsä ja löytäisi uudestaan parlamentaarisen työryhmän yksimielisen hengen.
Jos Ylen julkisen palvelun tehtävä säilyy nykyisellään, kysymys kiteytyy rahoitukseen. Lintilän työryhmä esitti julkisen palvelun mediamaksua, jonka suuruus puristettaisiin alle 200 euron.
Toisena vaihtoehtona on esitetty suoraa budjettirahoitusta. Jungnerin mielestä sen heikkoutena on, ettei valtion budjetissa ole tarkoitukseen rahaa.
– Ei se niin mene, ettei kukaan maksa, jos rahat otetaan valtion budjetista. Valtio joko ottaa lisää velkaa, karsii muista menoistaan tai verotusta kiristetään. Tuloverotuksen kiristäminen voisi tehdä jopa 500 euron lisälaskun keskituloiselle perheelle.
Lindén väittää, että ei ole keksitty konstia, jolla mediamaksu korvattaisiin vähävaraisille. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) ampui ministerikollegansa väitteen tuoreeltaan alas.
Rahoitusmallin lisäksi toinen kiistanaihe on Ylen valvonnan järjestäminen. Nykyisessä mallissa, samoin kuin Lintilän työryhmän ehdotuksessa, eduskunnan mediayhtiötä valvoo eduskunnan nimittämä hallintoneuvosto.
Hallitukselle tämä ei kuitenkaan riittänyt. Viime vuoden lopulla hallitus päätti, että tarvitaan vielä erillinen ja riippumaton neuvosto valvomaan, että Yle pysyttelee julkisen palvelun tontilla.
”Valvontakomission” asema, tehtävä ja koostumus ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Jungner kummastelee, mihin sellaista tarvitaan.
– Kukaan ei ole niin riippumaton kuin kansanedustaja, eikä kukaan edusta Suomen kansaa paremmin. On hyvin vaikea kuvitella, että Yleisradiolle löytyisi jokin parempi isännän äänen käyttäjä kuin eduskunta.
uutiskirje 
