Venäjän toiseksi suurimman ammatillisen keskusjärjestön pomo Boris Kravtšenko ottaa vieraansa vastaan varsin vaatimattomassa toimistossa Moskovan keskustan liepeillä. Narisevan oven takaa löytyvät portaat vievät alas huoneeseen, joka on ilmeisesti aiemmin palvellut taloyhtiön hiilikellarina.
Toimiston puitteet kuvaavatkin hyvin ay-liikkeen asemaa ja vaikutusvaltaa Venäjällä.
– Haasteistamme vähäisin ei ole talouskriisi, joka on vienyt monelta jäseneltämme työn. Siksi myös ay-liikkeen taloudellinen pohja on heikentynyt, Kravtšenko selittää.
Venäjällä on kaikkiaan kolme ammatillista keskusjärjestöä, joista suurin ja mahtavin on entisen Neuvostoliiton ay-liikkeen perinteenjatkaja Venäjän Vapaiden ammattiliittojen federaatio (FNPR). Sille on siirtynyt myös suurin osa järjestön neuvostoaikaisesta mahtiomaisuudesta.
Kravtšenko johtaa keskusjärjestöistä toiseksi suurinta Yleisvenäläistä Työn konfederaatiota, johon kuuluu muun muassa metalliteollisuuden, kaivosmiesten ja autoteollisuuden liittoja sekä julkisen sektorin työntekijöitä.
Nyt Kravtšenkon järjestö on yhdistymässä keskusjärjestöistä pienimmän, Venäjän työfederaation kanssa.
Puheenjohtajan mukaan talouskriisin lisäksi keskusjärjestöjä pakottaa yhteen kansalaisjärjestöjen vaikeat toimintaolot Venäjällä.
– Valtiovalta pelkää työnsä menettäneiden ihmisten kontrolloimattomia mielenilmauksia. Selvästi ammattiliittoja halutaan saada hallinnolliseen kontrolliin.
Kansa ei luota ay-liikkeeseen
Pohjaa ay-toiminnalle luo se, että järjestäytymisaste Venäjällä on edelleen suhteellisen korkea. Työvoimaan lasketaan kuuluvan noin 80 miljoonaa ihmistä. Virallisten tilastojen mukaan heistä noin 30 miljoonaa on eri ammattiliittojen jäseniä.
– Pohjoismaihin verrattuna luku ei ole korkea, mutta ajatellen muuta Eurooppaa tai Pohjois-Amerikkaa järjestäytymisaste on edelleen varsin korkea, Kravtšenko vertaa.
Ongelma on kuitenkin se, että neuvostoaikojen perintönä työntekijöiden luottamus ay-liikkeeseen on vajonnut pohjamutiin. Mielipidemittausten mukaan vain kuusi prosenttia venäläisistä kääntyisi liiton puoleen kohdatessaan vaikeuksia työpaikalla.
Kravtšenko selittää ilmiötä sillä, että riippumattomia ammattiliittoja on ollut Venäjällä vasta pari vuosikymmentä.
– Neuvostovuosina ammattiliitoilla oli vahva side yritysten ja alueiden johtoon ja tietysti valtiollisella tasolla kommunistiseen puolueeseen. Ammattiliitot eivät ole kyenneet uudistamaan.
Kravtšenko huomauttaa, että hänen keskusjärjestöönsä kuuluvat liitot on rakennettu alhaalta päin.
Luottamusmiesten asemasta kiistellään
Kravtšenko sanoo, että talouskriisi on kuitenkin tuonut ay-liikkeeseen kokonaan uutta imua. Liitot ovat saaneet massoittain uusia jäseniä yrityksistä, joissa ei aiemmin ole ollut ay-toimintaa.
– Työntekijät ovat ymmärtäneet, että ammatillinen järjestäytyminen on ainoa todellinen keino turvata työlainsäädäntöön sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin liittyvät oikeudet.
Lainsäädäntö Venäjällä ei kuitenkaan ole erityisen ay-ystävällistä. Liitoilla on neuvotteluoikeus työehdoista vain, jos liittoon kuuluu yli puolet työntekijöistä yrityksen kaikilla osastoilla. Työnantajilla ei myöskään ole velvollisuutta neuvotella liittojen kanssa valtakunnan tasolla.
Lisäksi lakko-oikeutta on rajoitettu.
– Me sanommekin, että lakon voi Venäjällä järjestää vain, jos työnantaja siihen suostuu, Kravtšenko kertoo.
Lisäksi Venäjän hallitus on tuonut duumaan lakiesityksen, joka helpottaisi luottamusmiesten irtisanomista. Ay-liikkeessä uskotaan esityksen kuitenkin menevän nurin, sillä se on kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten vastainen.
Venäläinen pääoma on julmempaa
Kravtšenkon mukaan myös työnantajien asenne ammattiliittoihin, erityisesti venäläisten omistamissa yrityksissä, on kova ja kylmä.
– Etenkin jos kyseessä on venäläinen johtaja-omistaja, joka on saanut koulutuksensa vasta hiljattain. Heidän päähänsä on istutettu syvä ammattiliittojen vastaisuus ja epäsosiaalinen ajattelu.
Sitä vastoin kansainvälisistä yrityksistä kokemukset ovat parempia, sillä ne ovat tottuneet normaaliin keskusteluun ay-liikkeen kanssa.
Yhteistyötä suomalaisyritysten kanssa Kravtšenko kehuu.
– Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa työntekijät eivät olisi voineet järjestäytyä suomalaisissa yrityksissä.
– Mutta ymmärrämme tietysti, ettei paraskaan eurooppalainen työlainsäädäntö tai ay-liikkeen toimintaoikeudet ole syntyneet ilman tiukkaa kamppailua, ilman luokkataistelua.
uutiskirje 
