Ydinaseisiin liittyy kolme vaikeaa kysymystä: aseidenriisunta ja niiden leviämisen estäminen, aseiden käyttö sekä uskonnollinen merkitys.
Ongelmiin on kuitenkin tarjolla yleispätevä lääke: taustalla olevien konfliktien ratkaiseminen. Aseidenriisuntaan päästään paljon helpommin rauhan kautta kuin rauhaan aseidenriisunnan kautta.
Aseidenriisuntaa edustaa Yhdysvaltain ja Venäjän mahdollinen sopimus hävittää osa arviolta 23 000 vanhasta ”strategisesta” (oikeammin: kansanmurhaan kykenevästä) ydinpommista.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama järjesti huhtikuussa 46 maan ydinturvakokouksen, joka pohti ydinteknologian rajoittamista.
Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad piti heti perään 60 maan kokouksen, jossa vaadittiin kaikkien ydinaseiden tuhoamista alkaen Yhdysvalloista.
Naton ulkoministerit pohtivat huhtikuussa Virossa 240:n Eurooppaan sijoitetun ”taktisen” ydinpommin kohtaloa.
Matkalaukkupommien
kohtalokas uhka
Yhdysvaltain ydinasekolmioon (maalta, sukellusveneistä ja ilmasta laukaistavat atomiaseet) ei kokouksissa kajottu. Ei myöskään Euroopan taktisiin ydinaseisiin. Ja mikä pahinta, Yhdysvallat käyttää yhä ammuksissaan köyhdytettyä radioaktiivista uraania, joka aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman.
Ikivanhojen asehirviöiden kierrättämisen kutsuminen ”aseidenriisunnaksi” on silkkaa mainospuhetta. Uraanin varastoiminen Yhdysvaltoihin kuulostaa lähinnä huonolta vitsiltä. Siinä pannaan kettu kanatarhan vartijaksi, koska maa ei alistu Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n valvontaan. Se on kylmän sodan toisinto, kuten Afganistan on Vietnamin toisinto.
Ydinaseiden käyttöön liittyy katastrofaalisia uhkia. Varoitin jo vuonna 1967 matkalaukkupommeista. Sellaisen voisi ujuttaa vaikkapa kauko-ohjattavassa purjeveneessä strategisen kohteen lähelle ja kiristää räjäytyksen uhalla. Nimettömän uhkauskirjeen vähättely voisi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin, ja syyllisiä olisi vaikea jäljittää pommin räjähdettyä.
Hymyilevästä Buddhasta
ortodoksiseen pommiin
Kolmas ydinaseiden ongelma on niihin liitetty ”jumalallisuus”. Jumala rankaisee pakanoita äärimmäisellä voimalla: esimerkkinä vitsaukset, joilla hän painosti Egyptiä päästämään juutalaiset lähtemään.
Vastaavasti Yhdysvallat käytti atomipommeja rangaistakseen japanilaisia ja kertoakseen heille, kenen jumala oli mahtavampi.
Ydinaseet antavat omistajilleen – sivilisaatioille, ei pelkästään valtioille tai muille toimijoille – jumalallisuutta. Länsimaissa ajatellaan, että sellaisen mahdin antaminen ”villeille” on pyhäinhäväistys.
Yhdysvaltain ihannetilanteessa vain sillä olisi ydinaseita. Toiseksi parhaassa vaihtoehdossa niitä olisi myös joillakin kristityillä liittolaismailla. Juutalais-kristillinen pommi on myös hyväksyttävissä. Ja kun kommunismi on mennyttä, ortodoksikristillinen pommi voidaan kesyttää sopimuksin ja ohjuskilvin.
Entä konfutselainen pommi? Epäilyttävä. Hindulainen pommi laukaistiin vuonna 1998 koodinimellä ”Buddha on hymyillyt”. Ristiriitaista. Buddhalainen pommi on käsitteenäkin mahdoton. Shintolainen pommikin on huolestuttava – hautovatko he kostoa?
Lännen tosiongelma on
islamilainen pommi
Todellinen ongelma lännelle on kuitenkin islamilainen pommi. Iran tosin näkee itsensä maailman vanhimpiin kuuluneen persialaisen sivilisaation jatkajana. Lähimmäs jumalallisuutta voisi päästä ei-valtiollinen islamilainen yhteisö, kuten al-Qaida, joka suojelee muslimien pyhiä paikkoja ja rankaisee vääräuskoisia maahantunkeutujia vaikkapa tuhoamalla eräitä rakennuksia 11. syyskuuta.
Ydinaseesta luopuminen nähdään jumalallisuudesta luopumisena. Sisäpiiri ei pidä sitä järkevänä.
Onko tilanteesta ulospääsyä?
Englantilaisilla naisilla oli merkittävä rooli orjuuden ja kolonialismin vastustajina ja lopulta myös lopettajina. Englannin naiset, liittykää liberaalien Nicholas Cleggiin, joka on esittänyt epäilyjä Britannian ydinaseen hyödyllisyydestä! Pyydän: tehkää se taas!
Johan Galtung on rauhantutkimuksen professori sekä rauhan-, kehitys- ja ympäristöverkosto Transcendin perustaja.
uutiskirje 