Tampereen ja Jyväskylän yhteiskunnalliset opistot ovat tuoreen selvityksen mukaan onnistuneet kokoamaan niin nuoria kuin varttuneempaakin väkeä yhteen vaihtamaan näkemyksiä ja kehittämään uudenlaista kansalaistoimintaa.
Mikko A Niemelän tekemän selvityksen mukaan Jyväskylän ja Tampereen yhteiskunnalliset opistot ovat toimintarakenteeltaan hyvin saman kaltaisia. Organisoituminen on pyritty pitämään melko epämuodollisena ja byrokratia mahdollisimman kevyenä. Toiminnan selkärangaksi nähdään yleiset avoimet kokoukset.
Tampereella on perustettu opiston taustalle Tampereen yhteiskunnallisen opiston tuki ry, jonka tarkoituksena on kerätä rahoitusta opistolle. Jyväskylässä opisto on aloittanut KSL:n paikallisen opintojärjestön Jyväskylän Seudun Sivistystyön alaisuudessa.
Molempien opistojen yhteistyötahot ovat myös samankaltaisia. Läheisimpiä tahoja ovat paikalliset sivistysjärjestöt, ammattiyhdistysosastot, Vasemmistoliitto, Vasemmistonuoret ja yliopistoliike.
Kaksi ikäryhmää kohtaa
Suurpiirteisesti voidaan sanoa, että opistojen toimijat ovat painottuneesti korkeakoulutettuja noin kolmekymppisiä ja noin kuusikymppisiä puolueaktiivimiehiä. Naisia vastaajista oli 23 prosenttia. Hieman yllättävää on 40-58-vuotiaiden ryhmän puuttuminen kokonaan.
Opiston haasteeksi voikin Niemelän mukaan asettaa sen, miten toimintaan saisi mukaan enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät jo ole aktiivisena jossakin yhdistyksessä.
Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtorina toimiva Tero Toivanen pitää tehtyä selvitystä opistojen toiminnan kehittämisen kannalta äärimmäisen erinomaisena asiana.
– Yhteiskunnalliset opistot tuntuisivat kohtaavan tyypilliset itseorganisoituneen vapaaehtoistoiminnan haasteet, eli kuinka sitouttaa ja saada lisää ihmisiä toimintaan, kuinka jakaa vastuuta tasaisesti, siten ettei taakka kasaannu muutaman aktiivin harteille. Opistojen avoimuus on ollut hyvästä, mutta pelkkä avoimuus ei välttämättä houkuttele pitkäjänteiseen osallistumiseen.
Tässä ja nyt ilman kokouksia
Opistojen toiminnassa voi Toivasen mielestä nähdä mielenkiintoisen solmukohdan. Siinä perinteinen kirjanpitoa ja taloudenhoitoa vaativa järjestötoiminta kohtaa 1990-luvulta alkaen yleistyneen kevyemmän kansalaisaktivismin, jossa innostutaan spontaanimmin ja halutaan tehdä asioita tässä ja nyt ilman pitkiä kokouksia tai järjestöbyrokratiaa.
– Opistoissa on ehkäpä ainutlaatuisellakin tavalla kohdannut nuorempi ja vanhempi polvi. Toiminta onkin tuonut eri sukupolvia yhteen, mitä voi pitää hienona asiana. Erilaisia toimintatapoja ja ajatusmalleja on jaettu ja toisaalta myös kyseenalaistettu.
Opistojen lähtökohtana Toivanen pitää keskustelufoorumin ja kansalaistoiminnan perusrakenteen tarjoamista niin, että kukin halukas voi yhdessä muiden kanssa nostaa esiin yhteiskunnallisia kysymyksiä, esimerkiksi järjestämällä vertaisoppimista tai keskustelutilaisuuden.
Sekä Tampereen että Jyväskylän opistojen järjestämiä yleisötilaisuuksia voidaan Toivasen mielestä pitää menestyksinä. Esimerkiksi Jyväskylässä järjestetyt tilaisuudet keräsivät viime syksynä yhteensä yli 300 henkeä.
lehti 