Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas on vaatinut lehtihaastattelussa (Aamulehti 25.9.) ”yksityishenkilönä” työmarkkinoille nollalinjaa ja hallitusta tekemään lisää säästöjä. Hänellä on tietysti täysi oikeus tehdä tällaisia esityksiä, mutta samanlainen oikeus on muilla niitä kritisoida.
Sailas on ollut virkansa puolesta vuosikaudet talouden unilukkari. Hän on useinkin puhunut silloin kun muut ovat vaienneet. Virkamiehenä hän esittänyt niin leikkauslistoja kuin yrittänyt vakuuttaa muita niin sanotun kestävyysvajeen vakavista seuraamuksista. Hän on virkamiehenä, jonka toisaalta on oltava myös lojaali hallitukselle, myös saanut usein ajatuksiaan ja esityksiään läpi.
Miten nyt pitää suhtautua ”yksityishenkilönä” esiintyvän Sailaksen puheisiin? Onko hän vain yksi keskustelija muiden joukossa vai onko hänellä vaikkapa taustansa takia enemmän painoarvoa kuin muilla keskustelijoilla?
Sailas haluaa nyt ”yksityishenkilönä” puuttua rankalla esityksellä työmarkkinaneuvotteluihin, jotka juuri nyt varsinkin teknologiateollisuuden osalta ovat lähestymässä kulminaatiopistettään. Sailas neuvoo neuvottelijoita jatkamaan nykyisiä sopimuksia pari vuotta nollalinjalla.
Ehkä teknologiateollisuudessa osoitetaan suosiota, kun valtion korkea virkamies on ”yksityishenkilönä” asettunut sen tukimieheksi. Palkansaajapuolelta kommentit ovat jo olleet vastaavasti varsin kitkerän sävyisiä.
Kovin suuria ennustajan lahjoja ei tarvita, jos arvioi, että nollalinja ei ole realismia. Tuskin työnantajapuolikaan haluaa itseään naulita siihen, sillä se tietäisi vaikeuksia ja avoimen konfliktin mahdollisuus lisääntyisi.
Viisainta on nyt antaa työmarkkinaosapuolille työrauha eikä yrittää puuttua neuvotteluihin huonosti harkituilla esityksillä.
uutiskirje 
