Ovet ovat käyneet parin vuoden aikana tiuhaan tahtiin VR-konsernin johtajakerroksessa.
Remmiin 2009 astuneen nykyisen toimitusjohtajan Mikael Aron aikana on VR:n johdosta Kauppalehden (19.10.) mukaan kuusi johtajaa erotettu, kaksi jäänyt eläkkeelle ja yksi eli lähiliikenteen johtaja menossa sairausloman kautta eläkkeelle.
Löytyvätkö syyt moniongelmaisen VR:n kompasteluun sittenkin johdosta, vai miksi puhuri on ollut viime vuosina niin voimakas? Kaksi lähinnä Venäjälle suuntautuneesta tavaraliikenteestä vastannutta johtajaa joutui ainakin lähtemään pääosin siksi, että he hyväksyivät laittomiksi osoittautuneita toimia.
VR:lle on viime vuosina kasautunut niin paljon erilaisia ongelmia, että lienee oikeutettua alkaa puhua kriisiyhtiöstä tai ainakin johtajuuskriisissä olevasta yhtiöstä.
Junia käyttävät kansalaiset eivät paljon vaadi. Jo se riittäisi, että juniin saa kohtuuhintaisia lippuja järkevällä tavalla ja junien aikataulut pitävät. Se ei todellakaan ole paljon vaadittu palveluyhtiöltä, mutta sitäkään kuluttajat eivät saa ja heitä kaiken lisäksi välillä kohdellaan kuin karjaa.
VR:llä on viime vuosina mennyt niin moni asia totaalisesti pieleen, että joku voisi jopa epäillä yksityistäjien salaliittoa.
Valtion omistajaohjauskaan ei ole ollut täysin kunnossa. Radat kuuluvat liikenneministeri Merja Kyllöselle (vas.), mutta itse VR:n toiminnot kehitysministeri Heidi Hautalalle (vihr.). Olisiko syytä vakavissaan harkita, että koko paketti olisi vain yhden ministerin eli nimenomaan liikenneministerin harteille. Se todennäköisesti ainakin helpottaisi asioiden hoitamista.
Joka tapauksessa poliitikkojen on otettava vastuu liikenteen toimivuudesta. Ei tällainen ongelmasta toiseen ajelehtiminen voi jatkua loputtomasti. Tämä on kansallinen kysymys. VR:ää ja raideliikennettä pitää pystyä kehittämään sellaisena tulevaisuuden liikennöintimuotona, johon myös kansalaiset luottavat.
uutiskirje 
