Teknologiateollisuuteen kohdistunut rajattu lakko kesti neljä päivää, ennen kuin sopu osapuolten välillä löytyi. Kannattiko lakko? Sen tietävät vain työkiistan osapuolet. Ulkopuolisten onkin turha ryhtyä sopimusta sörkkimään.
Metalliliiton ja toimihenkilöiden Ammattiliitto Pron päättävät elimet olivat sopuratkaisun kannalta. Osa päättäjistä hieman murisi. Kaikki tavoitteet eivät toteutuneet. Varsinkin metallin työntekijöiden puolella olisi ollut valmiutta pidempääkin lakkoon, jos työnantajapuoli ei olisi tullut riittävästi parin päivän aikana vastaan.
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on työnantajapuolen edustajana ajanut viime vuodet sinnikkäästi paikallisen sopimisen lisäämistä. Palkoista pitäisi sopia EK:n mielestä niin paikallisesti kuin mahdollista, mieluiten ihan yritystasolla. Palkansaajapuolella on tästä kuitenkin myös huonoja kokemuksia ja joissakin yrityksissä ”paikallisesta sopimisesta” on tullut miltei kirosana.
Yritystasolla työnantaja- ja työntekijäpuoli eivät ole samassa asemassa. Työnantajalla on aina etulyöntiasema. Eri työpaikkojen ja yritysten kesken on huomattavia eroja, joissakin asiat sujuvat ja jossain taas eivät suju. Siksi muun muassa Metalliliitto on pitänyt kiinni niin sanotusta perälaudasta eli jos työpaikalla ei päästä palkkaeristä sopimukseen, saavat kaikki työntekijät sovitut yleiskorotukset.
Kysymyksellä on erittäin suuri periaatteellinen, mutta monilla työpaikoilla myös ihan käytännöllinen merkitys. Kun metallin väki sai sopimukseen perälaudan, niin se laukaisi myös lakon.
Teknologiateollisuuden sopimuksen syntyminen taisi olla ratkaiseva sysäys myös sille, että keskusjärjestöjen raamisopimus saa 25. marraskuuta mennessä taakseen riittävän kattavan osan ammattiliittoja.
uutiskirje 
