Libyassa puhutaan nyt uudesta alusta. Kaikki on rakennettava Muammar Gaddafin kaatumisen jälkeen uudelleen. Maassa ei ole sitä kasassa pitävää hallintoa ja ihan konkreettisestikin on ryhdyttävä rakennustöihin. Osa maan kaupungeista on sisällissodan ja pommitusten jäljiltä raunioina
Libyalla on edessään todennäköisesti pitkään jatkuva rauhattomuuden aika. Kaikkia Gaddafille uskollisia joukkoja ei ole lyöty. Naton aseavun turvin sisällissodan voittaneet kapinallisetkin koostuvat hyvinkin erilaisista ryhmittymistä, joten valtataistelu jatkunee, eikä välttämättä ilman verenvuodatusta. Voi jopa olla, että eri heimojen asuttama Libya hajoaa.
Kansainvälisellä yhteisöllä on monta ongelmaa edessään. Gaddafin surmaamisen taustatkin pitää selvittää, sillä nykytiedon valossa kyseessä saattoi olla vangiksi saadun diktaattorin teloitus. Kansainvälisten sopimusten mukaanhan vankeja ei saa surmata ja haavoittuneille on annettava apua.
Salaamalla Gaddafin hautapaikan väliaikaishallinto yrittää estää sen, ettei kummusta tule pyhäinvaelluskohdetta. Gaddafin muisto kuitenkin elää hänen kannattajiensa keskuudesta ja hän saanee myös vastaiskuihin innoittavan marttyyrin sädekehän.
Sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan, millainen Libya sodan raunioista nousee. Mikä jälkiselvittelyissä on YK:n ja Naton rooli? Tuskin Yhdysvallatkaan pystyy pitämään näppejään erossa uusien vallanpitäjien ohjailusta. Miten tapahtuu edessä olevissa vaaleissa maassa, jossa ei ole demokratian perinteitä? Hämmennystä herättänee sekin, että väliaikaishallinto haluaa uuden perustuslain pohjaksi islamilaisen sharia-lain.
Ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, mitä tapahtuu maan runsaille öljyvaroille. Niiden hyödyntämisestä ovat varmasti kiinnostuneet kaikki kansainväliset öljy-yhtiöt ja niiden taustalla häärivät voimat.
Kansainvälisen yhteisön on oltava kiinteästi mukana Libyan uudistamisprosessissa ja maan tilanteen vakauttamisesta. Libyalaisten on kuitenkin itse saatava päättää, mihin suuntaan he haluavat maataan kehittää.
lehti 