Vasemmistoliitto asettaa viimeisenä eduskuntapuolueena presidenttiehdokkaan sunnuntaina. Puolueen puheenjohtaja, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ilmoittautui kisaan mukaan perjantaina.
Presidentti-instituution muuttumisesta kertoo se, että lähes kaikilla puolueilla oli vaikeuksia löytää tehtävään halukkaita ehdokkaita. Ennen presidenttiys oli pitkän tähtäimen suunnitelma. Arvovaltaiset henkilöt hakeutuivat Suomen Pankin johtajistoon ”korkoa kasvamaan” presidenttihaaveiden vuoksi.
Aseman haalentumisesta kertoo myös se, miten presidentin puheisiin ja kannanottoihin suhtaudutaan. Mauno Koivisto koki asemansa epämukavaksi reilusti alle 20 vuotta sitten, koska hänen jokaisen risahduksensakin vaikutus oli kuin lekalla iskisi. Tarja Halonen taas saa matkustella maailmalla ja pitää puheita ilman suurempaa julkista kiinnostusta asiaan.
Ennen presidenttiys oli pitkän tähtäimen suunnitelma.
Tähän asti presidenttikeskustelussa katse on ollut tiukasti peruutuspeilissä. Se on tavallaan ymmärrettävää. Suomi luopui omasta markasta ja siirtyi yhteisvaluutta euroon vuonna 2002. Tammikuu 2012 on ensimmäinen kerta, kun kansalaiset pääsevät kommentoimaan asiaa vaaliuurnilla.
Vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä yhteisvaluutta ei näytellyt juuri minkäänlaista roolia. Seuraavan vuoden eduskuntavaaleissakin sitä pidettiin niin kaukaisena asiana, ettei eurosta puhuttu. Lisäksi päällä olivat lamasta nouseminen ja miljardisäästöt.
Kuitenkin jo vuotta myöhemmin pääministeri Paavo Lipponen piti Emuun pyrkimistä selvänä ja päätettynä asiana. Euroalueen ongelmat tulivatkin kuin kultalautasella keskustan Paavo Väyryselle, joka ei lakkaa muistuttamasta, että presidenttiehdokkaat Lipponen ja Sauli Niinistö johtivat Suomen määrätietoisesti Emuun ilman kansanäänestystä. Jos Väyrysestä riippuu, niin nyt siitä käydään jälkikäteinen kansanäänestys.
Presidentinvaaleissa pitäisi silti puhua tulevaisuudesta. Presidentillä on vaikutusta enää lähinnä arvojohtajana, joten tulevat vaalikeskustelut ovat hyvä tilaisuus tarkentaa kuvaa siitä, miten maa makaa. Hyväksytäänkö eri vähemmistöjä kohtaan noussut viha? Jos ei, niin miten tuleva presidentti vaikuttaisi yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumiseen sallivammaksi?
uutiskirje 
