Hautalöydösten ja arkeologisten tutkimusten perusteella Länsi-Uudenmaan Siuntiossa on ollut asutusta jo pronssikaudella. Kartanoiden, linnojen ja laajojen viljelymaiden kulttuurimaisemissa paikan henki on kiehtova. Siellä soivat hiljaisuuden ja luonnonkauneuden harmoniat.
Viime viikonloppuna Siuntiossa hiljennyttiin jos kohta hieman riehaannuttiinkin vanhan musiikin lumossa jo kahdettatoista kertaa järjestetyn Lux Musicae -tapahtuman myötä. Festivaaliähkyn lomassa tapahtuma on valopilkku ja muistuttaa siitä, että pienimuotoinen, huolellisesti suunniteltu ja toteutettu musiikkifestivaali voi tarjota jotain aivan muuta kuin massitapahtumat.
Musiikin parantava voima
Lux Musicaen suunnittelussa ja toteutuksessa lähes alusta alkaen mukana ollut siuntiolainen Raija Rehnberg kertoo, että tapahtuman perustaja ja taiteellinen johtaja Pami Karvonen halusi rakentaa Lux Musicae -tapahtuman neljälle perusperiaatteelle.
– Ajankohta ja sen luomat vastakohdat, (joka kolmas suomalainen kärsii jonkinlaisista kaamosmasennuksen oireista!), ohjelman kansainvälinen korkeatasoisuus, pyrkimys esitellä musiikissa piileviä voimavaroja tutkimustulosten pohjalta.
Rehnberg tähdentää, että musiikissa ja äänessä piilee voimavaroja, joiden konkreettisen käytön hektinen aikamme usein ohittaa.
– Lux Musicaessa voi kokea elämyksiä kaikilla aisteilla: jätkänkynttiläkujat ohjaavat konserttivieraat konserttiin ja konserttitilat ovat valaistut sadoin kynttilöin. Musiikin ja hiljaisuuden rajapinnoilla aistit herkistyvät.
Keskeistä syvällinen tulkinta
Tapahtuman taiteellinen johtaja Joonas Ahonen korostaa, että musiikki antaa ihmiselle jotain sellaista märittelemätöntä ja liikuttaa emootioita syvemmin kuin mikään muu taidemuoto.
– Keskeisintä ei ole se kuinka hyvin soitetaan, vaan teosten syvällinen tulkinta, hienoa kansainvälistä uraa tekevä menestynyt pianisti muistuttaa.
Hänet valittiin Lux Musicae -festivaalin nuoreksi taitelijaksi vuonna 2003. Korvantaukset märkinä, mutta cembalon ja pianon koskettimet jo mukavasti näpeissään oleva Ahonen ihastui marraskuiseen festivaaliin ja Siuntion miljöön ikihyviksi. Taiteellisen johtajan pesti on hänelle mieluisa haaste, taiteilijarekrytoinneissa hän on säilyttänyt festivaalin luonteen ja uskaltanut vähän repäistäkin.
Katri-Helenoita eikä heviä Siuntiossa kaivata, mutta loistelias harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaara revitteli pirunkeuhkoja herkästi ja hurjistuneesti Sjundbyn linnan salissa niin, että kartanonherrat kehyksissään kurtistelivat kulmiaan.
Konsertissa kuultiin muun muassa Sofia Gubaidulinan ja György Ligetin teoksia hienoina sovituksina ja kaikin tavoin eloisina, mystisinäkin tulkintoina. Kumpuvaara on noussut kohisten klassisen harmonikkataiteen huipulle.
Kumpuvaaran otteessa harmonikka muuntuu moneksi; pianissimoista cresendoihin, itkee ja laulaa ja vaikeroi. Hänen ohjelmistonsa sisälsi kiitettävästi myös nykymusiikkia, Magnus Lindbergin ja Lauri Kilpiön teokset sopivat hyvin Pimeydestä valoon -teemaan. Kiinnostavan konsertin ohjelmisto kärsi hienoisesta monotonisuudesta. mutta pelimanni palkitsi kuulijansa räväkällä lattarikappaleella kauniiksi lopuksi.
Aineetonta hyvää
Jätkänkynttilät Siuntion kirkkotiellä ja tuhannet tuikut kartanon puistossa ovat jo hiipuneet, mutta Lux Musicae-tapahtuman musiikin tuoma valo ja kauneus säteilevät kuulijoiden mielissä pitkään. Hienolle festivaalille on syytä toivottaa onnea ja menestystä.
– On tultu tilanteeseen, jossa materialismi ja kulutus määrittelevät liikaa yhteiskuntaa ja ihmisten arkea. Siksi tarvitaan sellaista lohtua ja aineetonta hyvää, mitä musiikki parhaimmillaan voi tarjota, Ahonen toteaa miltei pökertyneenä kirkonpenkissä.
Pitelemättömän upeasti, kuin mikäkin Paganini soittava viulisti Riccardo Minasi Antonius et Hieronymus viuluineen ja Musica Antiqua Roma – yhtyeen kaikki jäsenet taituroivat 1600–1700-lukujen italialaista musiikkia sellaisella intensiteetillä, hienoilla tulkinnoillaan ja uskomattomalla virtuositeetilla, että sai taiteellisen johtajan ja holvikirkon runsaslukuisen yleisön lähes hurmioituneen tilaan.
uutiskirje 
