Jäähyväiset sivistykselle, osa 7
Alunperin kukko oli kristillinen Pyhän Pietarin ja valvomisen symboli. Siksi kukko komeilee usein kirkontornin tuuliviirissä.
Sieltä kukko laskeutui 1500-luvulla opettajakorokkeelle. Aapiskukon esi-isällä oli opetusvälineenään nuottiteline, koska keskiajalla lukemaan opeteltiin laulamalla. Tästä juontuu virrenveisuuinto.
Pahimman uskonkiihkon laimennettua nuottiteline vaihtui aakkostauluun ja karttakeppiin. Kukolla oli jaloissaan tuhmille niskureille risuja ja kilteille oppivaisille rinkeleitä. Rinkeli ja risuhan voivat symboloida myös eri sukupuolia.
Aapiskukko rakastaa myötäilevää oppilastyyppiä, jotta tilanne pysyisi hallinnassa. Aapiskukon päämääränä on keskittää kaikkien huomio ja tarmo tilanteen ”vartioimiseen.” Erilaisten valvontajärjestelmien kehittämisessä Aapiskukko on ollut edelläkävijä.
Tietenkin voidaan kysyä, kumpaa pidetään tärkeämpänä tai arvokkaampana, vartioitavaa vai vartijaa? Kumpi on tarkemmin tilanteen tasalla ja hallitsee tilanteen paremmin, jos ajatellaan, että kuningastakin vartioivat hänen palvelijansa?
Papisto vastusti vielä 1800-luvun lopussa luku- ja kirjoitustaidon opettamista rahvaalle. Varsinkin kirjoitustaitoa se piti turmelevana.
Kun Uno Cygnaeus palasi syksyllä 1859 vuoden tutustumismatkaltaan Euroopan maiden kansakoulujärjestelmiin, hän laati senaatille reissustaan raportin. Borgon Tidning piti tuolloin vielä todellisena onnena, ettei Aapiskukko ollut päässyt turmelemaan kansakoulujen avulla rahvastamme. Lehden mukaan ulkomailla oli saatu kansakouluista varsin huonoja kokemuksia. Ne olivat myös vaarallisia rahvaan siveydelle ja uskonnollisuudelle.
Kului peräti 62 vuotta Cygnaeuksen senaatille luovuttaman raportin jälkeen, ennen kuin vuonna 1921 Suomessa astui voimaan oppivelvollisuuslaki 6-vuotisesta kansakoulusta. Eli suomalainen yleissivistys täyttää tänä vuonna vasta 90 vuotta.
Edelleen ajankohtaisen sivistynyt oletus lienee, että kilpailevat näkemykset vievät ajattelua eteenpäin. Asioihin voi suhtautua hyvin monella eri tavalla ja monesta eri näkökulmasta. Mainokset esittävät meidät jatkuvasti erehtyvinä ja vääriä valintoja tekevinä harhailijoina, jotka eivät osaa maitopurkkia valita saatikka avata sitä ilman terveysohjekirjan ja muun oheistuotemainosvyöryn opastusta.
Ei meiltä edellytetä itsenäisiä valintoja, tietämystä, valveutuneisuutta, vaan lapsenomaista uskoa mainonnan ja median ”aapiskukkojen” luomiin mysteereihin.
Tosiasiaa merkitsevä fakta tulee latinan sanasta factum, joka tarkoittaa tekemistä ja valmistamista. Jos faktat kuuluvat sivistyksen piiriin ja mainonta mysteerisuskontojen joukkoon, kenen joukoissa tämän päivän Aapiskukko seisoo karttakeppinsä kanssa?
Heprealaiskirjeen (11:1) kirjoittaja havainnollistaa asiaa toteamalla: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
lehti 