Kakkutaisto

Presidentin vaalitaisto kiihtyy. Suomen seuraavan presidentin ratkaisee puolison tekemät särpimet. Rouva Soini aloitti ratkaisevan erän presidenttipelissä tuomalla esille salmiakkikakun. Rouva Väyrynen nokitti valkosuklaakakulla.

Kilpailu on tälläkin saralla kiihtymässä. Jotta äänestäjät voisivat tehdä äänestysratkaisunsa olennaiseen informaatioon pohjautuen, olisi viimeistään äänestyspaikoilla syytä saada maistiaiset kunkin ehdokkaan puolison kokkaustaidoista.

Jalkapallo on laji, jossa 22 henkilöä potkii puolitoista tuntia palloa ja Saksa voittaa.

Suomi näyttää edelleen olevan luokkayhteiskunta. Itsenäisyyspäivänä kansalaiset jaetaan kahteen kastiin. Yläluokka esittelee kampaajiensa, meikkaajiensa ja puvustajiensa aikaansaannoksia linnan bileissä. Alaluokka istuu television ääressä ja katselee eliitin keekoilua. On se ihanaa, että olemme saaneet vapauden ja itsenäisyyden. Olemme pystyneet luomaan ainutkertaisen ihanan yhteiskunnan, jossa jokaisella meistä on oma paikkamme.

Kansalla on monella tavalla hupia kotisohvilla. Ken on pukeutunut mauttomasti ja ken kompastuu tai muuten mokaa. Alaluokan apuna toimivat ns. tapakouluttajat, jotka kertovat meille kansalaisille mikä on etiketin näkökulmasta kyseenalaista. Nyt Vienokin tietää, että rintavalla naisella ei saa olla röyhelöä juhla-asun rintamuksella, ja ettei presidentille sovi antaa lahjoja kättelytilanteessa, ja ettei punaisilla jalkineilla ole passelia tulla bileisiin.

Linnan juhlien jatkoilla lausuttiin myös klassinen repliikki: ”Ettekö tiedä kuka minä olen?” Tämä repliikki on kaikissa oloissa merkki siitä, että kaikki on jo menetetty. Siihen turvautuvat mitättömyydet, joilla on ylen suureelliset käsitykset itsestään.

Kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista ei voi olla väärässä: linnan juhlat ovat ensiluokkaisen hyvää viihdettä.

Itsenäisyyden juhlinnassa on jotain perin juurin pielessä. Pieni yläluokka juhlii ja kansa toljottaa heidän juhlimistaan. Alaluokka nauttii kuuluisaa linnan boolia yläluokan välityksellä. Eihän sen näin pitänyt mennä.

Alaluokka kärsi korsuissa ja rakensi tämän maan. Aina kun kansakuntamme kohtalosta on ollut kova koetos, on yläluokka pysytellyt sivussa ja turvannut oman asemansa.

Itsenäisyyden juhlinta pitäisi uudistaa. Itsenäisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta juhlinta on pielessä. Kansakunnan alemmuuden tilasta kertoo jotain se, että 2,5 miljoonaa katselee kun muutama tuhat maistelee juomia pikkusormi ojennuksessa. Tämän alemmas tämä kansakunta ei enää pääse.

Missä kansan syvät rivit juhlivat, missä karnevaalit ja ilonpito? Kun katselee johtajien palkitsemista ja ansiokehitystä ei voi välttyä vaikutelmalta, ettei itsenäisyyttä kansan syvissä riveissä ole syytäkään suuremmin juhlia.

Marraskuussa julkaistavat verotiedot kertovat meille, keitä itsenäinen rakas kotomaamme arvostaa ja keitä ei. Viesti on itsenäisyyden juhlinnan näköinen.

Jotain lohdullista tässä sentään on: se, että 2,5 miljoonaan toljotti eliitin keikarointia, tarkoittaa, että 2,8 miljoonaa ei katsonut televisiota.

Kuljetusalalla menee hyvin: sekä Räikkösen että Rädyn sopimusneuvottelut saivat ruutulipun liehumaan. Sopimukset ovat pituuden osalta jotakuinkin samanmittaisia. Rahallinen arvokin on suurin piirtein samanlainen: Räikkönen saa tunnissa sen verran kuin Rädyn kuskit vuodessa.

AKT:n neuvotteluja tosin varjosti hieman se, että osa Rädyn omista joukoista toivoi ruutulipun heilahduksen lisäksi Rädylle vaatetukseksi raidallista asua. Asiasta ei pitäisi ärsyyntyä. Suomalaiskansallisen perinteen mukaan suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Kansalaisten onnella ja poliitikkojen arvostuksen määrällä on yhteys: mitä enemmän politiikka pännii, sen huonommin kansa voi. Kansainvälinen tutkimustulos tietää kertoa, että suomalaisten onnen määrä on hiipumaan päin. Ei mikään ihme, kun katselee eduskunnan koostumusta.

Talvi yllätti taas kerran autoilijat: nyt se ei tullutkaan.

Jalkapallo on laji, jossa 22 henkilöä potkii puolitoista tuntia palloa ja Saksa voittaa. Venäjän demokratia toimii niin, että kymmenet miljoonat äänestävät ja Putin valitaan. Euroopan päätöksenteko toimii niin, että Saksa ja Ranska hyväksyttävät muilla mailla tekemänsä ratkaisut ja markkinat kaatavat ne.