Presidenttiehdokkaiden osana on myös päästä irvailun kohteeksi television viihdeohjelmissa, ja niin pitääkin olla. Viime lauantain Yleleaksin mukaan olen ärähtänyt joulutiedusteluihin skeittilauta kainalossa, että miksei täällä kukaan puhu Natosta. Minua ainakin nauratti.
Vaikka joulupöydässä Nato voidaan jättää rauhaan, presidentinvaaleissa se kuuluu ydinteemoihin. Presidentti on edelleen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykköspelaaja. Joidenkin mielestä Natosta on puhuttu vaalikeskusteluissa aivan liikaa, mutta on kai se hyvä keskustella edes vähän myös presidentin tehtäviin kuuluvista teemoista vaalien alla.
Helsingin Sanomien tällä viikolla julkaisema mielipidemittaus kertoo, että Nato-jäsenyyden kannatus suomalaisten keskuudessa on romahtanut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Reilusti yli kaksi kolmannesta suomalaisista on jäsenyyttä vastaan.
Yllätys ei ole se, että Vasemmiston kannattajista peräti 86 prosenttia torjuu ja vain neljä prosenttia hyväksyy jäsenyyden. Se kertoo siitä, Vasemmisto on Nato-vastaisuutta korostaessaan oikealla asialla.
Merkillepantavaa on sekin, että myös kokoomuslaisista selkeä enemmistö on Natoa vastaan, vaikka puolue ohjelmansa mukaisesti ajaa jäsenyyttä.
Siksi ei olekaan yllätys, että presidenttiehdokkailta saadaan tasan kahdeksan ei-vastausta, kun kysytään, pitääkö Suomen liittoutua sotilaallisesti. Tosiasiaksi silti jää, että osa ehdokkaista on vaihtanut kantaansa ennen vaaleja.
Sauli Niinistö on aiemmin todennut, että Suomi liukuu Natoon eurooppalaisen kehityksen ja hiljaa tehtyjen sopimusten kautta.
Paavo Lipponen on katsonut, että Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys ja että Suomen pitää olla mukana kaikissa läntisten demokratioiden yhteistyöjärjestöissä.
Timo Soini on puolestaan ollut valmis viemään Suomen turvatakuiden takia Natoon, Norjan mallin mukaisesti. ”Mieluummin Nato kuin EU,” hän on sanonut.
Pekka Haavisto on linjannut, että ”ei kuulu niihin vihreisiin, jotka vastustavat ehdottomasti Nato-jäsenyyttä. Jos Nato kehittyy entistä voimakkaammaksi rauhanturvatoimijaksi, voisi Suomi siihen liittyäkin”.
Miksi kannat ovat nyt muuttuneet ennen vaaleja? Varmaan olisi syytä ainakin perustellusti kertoa, mikä on kääntänyt ehdokkaiden päät. Muuten jää vaikutelma, että ehdokkailla on ketunhäntä kainalossa.
Elämää on onneksi silti politiikan ulkopuolellakin. Joulun pyhät tarjoavat toivottavasti meille jokaiselle aikaa vetää hiukan henkeä, huilata ja kerätä voimia kiireisen syksyn jälkeen.
Toivotan kaikille Kansan Uutisten lukijoille rauhallista, lämpimän punaista joulua sekä rauhan, toveruuden ja tasa-arvon uutta vuotta!
Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtaja ja presidenttiehdokas.
uutiskirje 
