Talouspuhe tuntuu usein järjettömältä. Tämä johtuu siitä, että se on järjetöntä. Sitä on kuitenkin syytä oppia ymmärtämään.
Opettelun voi aloittaa vaikkapa talouden syklisen luonteen kuvauksista.
Asia on nimittäin niin, että taloudellisen aktiivisuuden muutokset muodostavat erimittaisia syklejä, siis nousu- ja laskukausia. On lyhyitä syklejä, jotka toistuvat kalenterivuoden sisällä. Toisaalta on hyvin pitkiä syklejä, joissa on vuosikymmenten perspektiivi. Tästä syklisyydestä kaikki ovat periaatteessa tietoisia.
Joku hätäisempi voisi nyt vetää tästä sen johtopäätöksen, että tilapäisistä nousukausista puhuttaisiin tilapäisinä nousukausina, jolloin varaudutaan laskukauteen – ja vice versa. Talouspuheessa on kuitenkin hieman eri tapa.
Talouspuheen merkittävimmillä tuottajilla on tapana kuvata talouden nousukausia ”pysyviksi nousukausiksi”. Tällöin selitetään, että jokin uutuus on aiheuttanut sen, että laskukausia ei enää koskaan tulla kokemaan.
Uutuudet voivat liittyä periaatteessa mihin tahansa, mutta useimmiten ne liittyvät teknologiaan (viime aikoina IT), maantieteeseen (viime aikoina Kiina), tai rahoitusinnovaatioihin.
Uutuuden innoittamana ryhdytään luomaan taloudellisia malleja, joiden metodologisena taustaoletuksena on, että nousukausi jatkuu. Näitä malleja soveltamalla saadaan kiistattomia tuloksia, joiden mukaan nousukausi jatkuu.
Laskukautta taas kuvataan kriisiksi, jota ”kukaan ei osannut ennakoida”. Laskukaudesta syytetään poliitikkoja tai pörssin vallannutta hysteriaa.
Nämä kaudet ja kuvaukset etenevät tasaisissa sykleissä. Pysyvän nousukauden alkukohdan ja kriisin, jota kukaan ei osannut ennakoida, väliin mahtuu tavallisesti 5–6 vuotta.
Koska syklisessä järjestelmässä nousu- ja laskukaudet ovat aivan yhtä luonnollisia, voidaan tietysti kysyä, miksi taloutta on tarve kuvata näin. Kolme mahdollista vastausta on päällimmäisenä tarjolla.
Ensimmäisen vastauksen mukaan talous on muistinmenetykseen perustuva järjestelmä. Se ei kuulosta aivan uskottavalta.
Toisen vastauksen mukaan pörssisysteemi, jossa arvon luominen perustuu odotuksiin, voi tuottaa kasvua ainoastaan kollektiivisen illuusion vallitessa. Se kuulostaa jo hyvinkin uskottavalta.
Kolmannen vastauksen mukaan usko talouden rationaalisuuteen on talouden toimijoille niin rakas, etteivät he osaa elää ilman sitä. Niinpä on esitettävä, että huonot ajat ovat joko poikkeuksia tai seurausta irrationaalisesta ”hysteriasta”.
Tämä selitys on kaikkein uskottavin, koska se kertoo eniten talouspuheesta.
Kolumni ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla perjantaina 27.1.
uutiskirje 
