Kun Sauli Niinistö aloittaa maaliskuun alussa presidenttinä, niin silloin eletään historiallista hetkeä: kokoomuksella on samaan aikaan sekä pääministerin että presidentin virka. On turha väittää, ettei sillä olisi mitään merkitystä ja ettei se vaikuttaisi mihinkään. Nyt muilla puolueilla, erityisesti hallituspuolueilla, onkin tarkan toiminnan paikka.
Elämä Suomessa toki jatkuu entiseen malliin eikä vallankumouksellisia muutoksia tapahdu. Vaikka presidentin valtaoikeudet vähenevät Niinistön virkaanastumispäivänä vielä entisestään, niin kokoomus puolueena ei tietenkään jätä käyttämättä uutta sille avautunutta tilaisuutta.
Suorassa kansanvaalissa yli 1,8 miljoonalla äänellä valittu presidentti korosti itse heti valinnan ratkettua suuren kansansuosionsa tuomaa vastuuta. Niinistö julistautui myös koko kansan presidentiksi, mutta mitäpä muuta vastavalittu valtionpäämies olisi voinut tehdä.
Presidentinvaali on ehdokkaiden puoluetaustasta huolimatta miltei puhdas henkilövaali. Niinistö sai etenkin toisella kierroksella kannatusta yli puoluerajojen vasemmalta oikealle. Kansan mielestä nyt oli viime kerralla Tarja Haloselle niukasti hävinneen Niinistön vuoro. Tähän Niinistön tukijoukot ovat tähdänneet kuuden vuoden ajan yrittäen häivyttää ehdokkaansa puoluesidonnaisuutta ja korostamalla tämän henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Kavennettujen valtaoikeuksiensa puitteissa Niinistö ei pysty nousemaan pääministerin ja eduskunnan ohi ”maan isäksi”, vaikka hänen tukijoukkonsa kovasti tämän eteen ponnistelevatkin ja tekevät hänestä ”arvojohtajaa”. Niinistö itse totesi vieroksuvansa arvojohtajuutta. Demokratiassa tällaisen oraakkelin myytin luominen onkin varsin arveluttavaa.
Jo heti vaali-iltana Niinistö alkoi kolkutella valtaoikeuksiensa rajoja lupaamalla perustaa nopealla aikataululla työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä. Se on kaunis ja kannatettava ajatus, mutta ei tällaisen työryhmän perustamiseen presidenttiä tarvita.
Yhtälailla vieras ajatus on se, että presidentti alkaisi sotkeutua sisäpolitiikkaan ”Mäntyniemen iltakoulun” tai vastaavan epävirallisen keskustelutuokion kautta. Erilaisista yhteiskunnallisista asioista pitää toki keskustella mahdollisimman avoimesti ja laajasti, mutta se onnistuu jo nytkin erilaisia julkisuuden kanavia hyväksikäyttäen.
uutiskirje 