Köyhät ansassa 4.
Ikinä ei ole kiirettä pidetty, mutta aina on keritty. Olisiko tässä filosofiassa jotain oppimista, kuten tarinassa aina hosuvasta emännästä, joka talon syttyessä tuleen sai hosumisensa keskellä pelastettua vain hiilihangon.
Kirjassa Hullun työn tauti kerrotaan ranskalaisesta jesuiittapappi Michel de Certeau´sta (1926–86), joka teoksessaan Practice of Everyday Life tarkastelee arkipäivän käytäntöjä, miten ihmiset työssä ja arjessa onnistuvat pakenemaan ohjaavaa ja valvovaa yhteiskuntaa vähän samaan tapaan kuin arkipäivän sankarit Pekka ja Pätkä tai Uuno Turhapuro.
De Certeau erottaa toisistaan strategian ja taktiikan. Valta puhuu alinomaa strategiasta, eli johtamisesta ja sodankäynnin taidosta.
Strategian pohjana on aina oman paikan omistaminen ja sen erottaminen ulkopuolisesta alueesta. Tällöin määritellään se, mitkä asiat ja ketkä ihmiset kuuluvat tälle kyseiselle rajatulle alueelle ja keneltä sinne on pääsy kielletty.
Eliitin asuttamat hienostokaupunginosat ovat räikeimmillään tällaisia rajattuja ja suljettuja alueita. Chaplin kuvaa näitä rajanvetoja ja rajaviivoja pienen resuisen kulkurihahmon avulla.
Taktiikka on niiden ihmisten strateginen ase, joilla ei ole omaa aluetta eikä paikkaa. Se on vihollisen alueella elämistä ja toimimista, kuten talonvaltaus.
Taktiikassa paikan sijasta tärkeintä on aika, oikean hetken löytäminen, asioiden ja toiminnan oikea rytmitys, eteen tulleiden suotuisten olosuhteiden hyödyntäminen, eräänlainen carpe diem, hetkeen tarttuminen ja olemassa olevasta hetkestä nauttiminen.
De Certeau päätteli, että valtaa vailla olevien vapaus piilee pienissä ja arkisissa teoissa ja niiden tyylissä, ei niinkään abstrakteissa asioissa kuten säännöissä. Tyyli on tunnetusti köyhän perusoikeus.
Rikkaudessa on aina kysymys strategiasta, vaatimuksista, joiden viesti on aina sama: Minä haluan sinun rahasi, koska ne kuuluvat minulle.
Mainokset ovat rikkaiden tapa kerjätä. Aikakauslehtien ainoa tarkoitus on kehua keskiluokan ihmisille yläluokan elämää.
Kun Alfred Harmsworth (1865–1922) perusti brittiläisen massojen lehden ”kiireisen miehen päiväkirjan” Daily Mailin vuonna 1896, hän julisti, että hänen lehtensä ihannelukija on kadunmies, jolla on sadan punnan vuositulot ja joka antaa mielellään houkutella itsensä unelmiin tuhannesta punnasta.
Yhteistä rikkaan liikemiehen ja valtaa vailla olevan köyhän selviytymisessä on tilanteen mahdollisimman nopea hyväksikäyttö, oveluus.
De Certeaun mukaan voimattomien yksi merkittävä selviytymiskeino on omaan piikkiin tekeminen, kuten työpaikan laitteiden ja työajan käyttö omiin tarkoituksiin ilman, että kyse on varsinaisesta varkaudesta tai näpistyksestä. Tärkeää on myös kyky poistua henkisesti paikalta paikalle jäämällä.
Lukemista de Certeau vertaa asunnon vuokraamiseen. Asukas tekee pian asunnosta omansa samoin kuin hän tulkitsee lukemaansa vertailemalla sitä omiin tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.
Omaa paikkaa vailla olevan, ainaiseen epävirallisuuteen tuomitun arkielämän siedettäväksi tekeminen on keksiä itseään salametsästämällä toisten omistamalla maalla.
uutiskirje 