Kun muille lapsille kiekaistiin ”kylläpä sinä olet kasvanut”, sain minä oman versioni. Keski-ikäiset naiset huomioivat vuosi toisensa jälkeen, että olen aina vain yhtä kaita. Sukulaistädit ja kaupan kassat totesivat minut yhä uudestaan pikkuruiseksi ja hennoksi. Syökin kuin lintunen. Tätien mielestä oli mielenkiintoista, että jaksoin itse kantaa sellon soittotunnille. Niin hoikka. Laiha tyttö.
Sellon lisäksi olen sittemmin kantanut muun muassa täysiä kauppakasseja ja pieniä lapsia – ensin yhtä kerrallaan ja sitten kahta – mutta päivittely ei ole ottanut loppuakseen. Edelleen saan kuulla äitini ystäviltä ja satunnaisilta perhetutuilta olevani yhtä pieni kuin teini-ikäisenä. Kapea, solakka, niin laiha tyttö. Vieläkin varmaan syö kuin lintu.
Meillä keski-ikäisillä naisilla on valta vaikuttaa pienten tyttöjen ruumiinkuvaan.
Painoni on keikkunut koko aikuisiän normaalin alarajalla. Minulla ei ole osteoporoosia, vastustuskykyni on mainio, pidän yleensä sekä syömisestä että peilikuvastani ja jaksan edelleen kantaa sellon itse. Tästä huolimatta olen jatkuvasti tietoinen siitä, että painan aika vähän. Laiha tyttö.
Ei liene yllättävää, että bongaan tietovirrasta helposti juuri lihomiseen, laihtumiseen, syömishäiriöihin ja kauneusihanteisiin liittyvät otsikot. Viime aikoina juorulehdet ovat käsitelleet näyttelijä Angelina Jolien käsivarsia ja missikandidaattien painoindeksejä. Missikisoista en nyt edes aloita, mutta kun komedienne Joan Rivers kommentoi amerikkalaisen ikätoverini Angelinan vartaloa viittaamalla Auschwitzin keskitysleiriin, minua ei naurattanut.
Tätikullat, en syytä teitä sen enempää ajoittaisista syömisongelmistani kuin rääväsuisten kommentaattorien sanavalinnoistakaan. Sen sijaan ajattelen, että meillä keski-ikäisillä naisilla on valta vaikuttaa pienten tyttöjen ruumiinkuvaan niin hyvässä kuin pahassakin. Meidän sanavalintamme voivat auttaa laittamaan ristiriitaiset ja rajoittavat kauneusihanteet niille kuuluvalle paikalle ja oikeaan mittakaavaan. Voimme puheellamme purkaa sekä laihuutta ihannoivia että laihuutta demonisoivia keskusteluja.
Kyllä, ali- ja ylipainoon liittyy monenlaisia riskejä ja on tavallista, että ihmisen mieli delegoi vaikeita asioita fysiikan ilmaistavaksi. Paino ei ole millään muotoa merkityksetön tai yksinkertainen asia. Tärkeintä olisi kuitenkin antaa jokaiselle mahdollisuus elää rauhassa sellaisessa ruumiissa, jonka tunnistaa omakseen – silloinkin kun se ei sovi kulttuuristen piikkilanka-aitojen sisään.
Kirjoittaja on hattulalainen tietokirjailija.
uutiskirje 
