Elvytystä

Tulosvaroitus

Talous hiipuu jälleen ja tähän olisi reagoitava. Toisin sanoen olisi uskallettava kuluttaa velaksi. Voi olla että ei uskalleta.

Jonkin aikaa näytti jo siltä, että usko peruskeynesiläiseen järkeen olisi ollut vahvistumaan päin. Huomasiko joku muu kuin tilastomiehet, että Suomen bruttokansantuote laski vuonna 2008 enemmän kuin yhtenäkään 1990-luvun alun lamavuosista? Lama pehmennettiin elvytyksellä.

Kaikkea suhdanne-politiikkaa yritetään kuristaa pois, kun komissio kasvattaa valtaansa.

Vuonna 2008 myös huomattiin, että kokoomuslaisissakin on eroa. Vaikka Katainen sähelsikin osan elvytysvaroista tehottomiin rikkaiden veronalennuksiin, hänellä oli sentään ymmärrystä elvyttää.

Jos VM:ää olisi luotsannut herra tasavallan presidentti, taloudessa olisi todennäköisesti aloitettu leikkausvetoinen vapaapudotus. Tätä tee-se-itse -kriisiä olisi tietysti kutsuttu ”vastuullisuudeksi”.

Tällä kertaa leikkaukset ollaan ilmeisesti aloittamassa. Kyse on jonkinlaisesta oikeistolaisen prioriteettijärjestyksen nahkanluonnista. Kumma kyllä, oikeisto ei tunnu enää muusta puhuvankaan kuin valtionvelasta, vaikka yritystaloudessa luulisi riittävän akuutimpia huolenaiheita.

Budjettitasapainon sijaan tärkeintä juuri nyt olisi kuitenkin miettiä päinvastaista ongelmaa: miten valtion rahankäyttöä saadaan kiihdytettyä. Tämä johtuu osittain, mutta vain osittain suhdannetilanteesta.

Suurempi kysymys on se, että koko systeemin jatkuvuuden pidemmän aikavälin skenaario nojaa jonkinlaiseen ekologisen modernisaation ideaan. Tämä skenaario on pakko panna toimeen, ja se edellyttää valtavia julkistaloudellisia panostuksia. Merkittävä osa koko infrastruktuurista tulisi uusia — liikennejärjestelmät, kaupunkirakenne, energian tuotanto ja jakelu, ja niin edespäin.

Kyllä, se merkitsee nimenomaan alijäämäistä budjetointia. Jos nykytilanteessa alijäämäinen budjetointi tulkitaan mahdottomaksi, toivo on vähissä.

Huolenaiheen luulisikin olevan suhdannepolitiikan mahdollisuuden sijaan se, onko joitakin toimialoja pakko ylikuumentaa valtiollisella rahalla. Ekologisen modernisaation viivyttelyn vuoksi matalasuhdanteelle ominaista budjettipolitiikkaa saattaa olla lähiaikoina pakko harjoittaa suhdannetilanteesta riippumatta.

Ainakin julkisen liikenteen investoinneissa ja aurinkovoimassa tällaista nähtäneen.

Tilanne ei kuitenkaan vaikuta hyvältä. Suunta on pikemmin se, että kaikkea suhdannepolitiikkaa yritetään kuristaa pois, kun komissio kasvattaa valtaansa.

Pienen toivomuksen voinee silti esittää: jos edes niiden Hornet-ohjusten rahat voisi käyttää johonkin paikallisesti työllistävään.

Kirjoitus ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla 23.3. Sunnuntaina Matti Ylönen kirjoittaa verkkolehdessä Kiinan noususta Latinalaisen Amerikan suurimmaksi lainoittajaksi.