Onko jokaisella mielestäsi oikeus ihmisarvoiseen elämään? Kysymys kuulostaa helpolta, mutta kun mennään käytännön tasolle, alkaa sääntö usein saada poikkeuksia peräänsä. Koska vain käytännöllä on käytännön merkitystä, kysytään seuraavasti.
Onko ihmisellä oikeus inhimilliseen toimeentuloon, jos hän ei ole kokopäivätyössä? Entä, jos hän on töissä, mutta palkka ei riitä elämiseen? Entä, jos hän ansiotyön sijasta huolehtiikin läheisistään? On liian masentunut täyttääkseen lappuja tai ylpeä juostakseen luukuilla? Ei suostu ottamaan syömälainaa? On sairastunut tai korviaan myöten veloissa? Tekee palkatonta työtä järjestöissä tai järjestelmälle? Tekee tiedettä tai taidetta? Opiskelee?
Eipä tietenkään. Eihän sellainen käy päinsä. Ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään vain, jos hän täyttää tietyt normit. Tosin ne normit tulevat aika helposti vastaan ihan kenellä tahansa. Ei takaa vielä mitään, että toimii odotusten mukaisesti. Mitä kunnollisin ja tunnollisin puurtajakin löytää itsensä toisen luokan kansalaisen asemasta.
Onko ihmisellä oikeus inhimilliseen toimeentuloon, jos hän ei ole kokopäivätyössä?
Riittävän perustulon vastustajien lempiargumentti on, että mitäs me sitten tehdään, kun mannaa sataa taivaalta ja kaikki jäävät kotiin makaamaan. Jäävät? Eivätköhän ne ole jääneet jo, ketkä jäisivät. Aika paljon useampi makoilee pakon edessä tai koska on niin hullu, ettei halua maksaa työnteon ilosta.
Koko ajatus, että yhteiskunta lamaantuisi, jos ihmisiä ei kyykytettäisi, on kuin jostakin toisesta maailmasta. Omien havaintojeni pohjalta kepitys aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Harvempi motivoituu ja aktivoituu siitä, että on kylmä, nälkä ja vituttaa.
Suomen perustuloverkosto on valmistelemassa kansalaisaloitetta perustulosta. ”Perustulon avulla voidaan turvata perustuslain 19 pykälässä mainittu ihmisarvoinen toimeentulo, johon Suomi on sitoutunut myös kansainvälisin sopimuksin”, siinä todetaan. Onhan sekin jo jonkinlainen syy.
Totta kai se maksaa. Oikeudenmukaisuus maksaa. Mutta niin maksaa epäoikeudenmukaisuuskin. Perustulo ei ihan varmasti ratkaise kaikkia ongelmia, eikä kaikkia sen vaikutuksia voida täsmällisesti ennustaa. Vaan mitkä ovat ne syyt, jotka puoltavat nykymallia perustulon sijaan? Mitkä ovat sen ylivertaiset edut? Ennen kaikkea, kenelle?
Olemme rikkaiden teollisuusmaiden kirkkaita ykkösiä tuloerojen kasvussa. Nyt jaetaan valtaa. Toivottavasti se ei muutu keskinäiseksi taisteluksi pullanmuruista.
Kirjoittaja on tiedotusopin opiskelija Tampereelta.
uutiskirje 
