Köyhät ansassa – osa 9
Kerro minulle unelmoitko yhä täydellisemmästä kapitalismista niin minä kerron sinulle mistä kärsit eniten.
Yli 30 vuotta jatkuneella uusliberalistisella sadulla ei ole onnellista loppua, sammakosta ei tule prinssiä eikä Tuhkimon jalkaan löydy sopivaa linnanjuhliin oikeuttavaa kenkää.
Yhä äänekkäämmäksi käyvä markkinamessu saa vaivoin hukutettua globaalisti kuuluvaa muistutusta, että maailman ihmiset proletarisoituvat ja kurjistuvat yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Raoul Palmgren linjaa väitöskirjassaan ”Työläiskirjallisuus” sanan proletariaatti latinankieliseen sanaan proletarii, eli ainoastaan jälkeläisten puolesta lukuun otettavat.
Se tarkoitti niitä Rooman kansalaisia, jotka vähävaraisuutensa vuoksi eivät yltäneet edes viimeiseen, eli viidenteen varallisuusluokkaan. He olivat vapautetut veronmaksusta sekä asepalveluksesta. Heidän alapuolellaan olivat myöhemmin vielä täysin varattomat, ns. capite censi.
Proletariaatti-käsite otettiin uudelleen käyttöön 1800-luvun alkupuolen yhteiskunta- ja taloustieteissä. Sillä tarkoitettiin laajemmassa mielessä koko ns. köyhää kansaa, palkkatyöväen ohella maaköyhälistöä, pikkukäsityöläisiä sekä palkollisia. Suppeammassa mielessä Marx tarkoitti kapitalistisissa liikeyrityksissä toimivaa palkkatyöväen ryhmää, uudenaikaista työväenluokkaa.
Palmgrenin mukaan proletariaatin alkuperäinen merkitys vastaa suunnilleen köyhälistöä yleensä, jolloin proletarii-luokan alapuolelle muodostunut capite censi vastaisi uuden ajan ryysyköyhälistöä, sosiaalisesti vaistovaraista, järjestymätöntä, rappeutunutta ihmisainesta, joka on kernaasti torjuttu varsinaisen köyhälistön ja sen liikkeen ulkopuolelle.
Sanan uudenaikaisessa käytössä ilmenee Palmgrenin mukaan tietynlainen käsitesekaannus. Kun proletariaatilla on toisaalta tarkoitettu köyhälistöä yleensä ja työväestöllä erästä sen osaa, toisaalta taas työväestöllä köyhälistöä yleensä ja proletariaatilla erästä sen osaa, on termejä viljelty ristikkäisissä merkityksissä:
”Muistettakoon vielä, että Marxin ja Engelsin Kommunistisen manifestin kuuluissa loppusanoissa ”Proletaries aller Länder, vereinigt euch!” sana ”Proletarier” on suomennettu milloin ”proletaarit,” milloin ”työläiset,” milloin ”työtätekevät”, milloin ”köyhälistö.”
Maailmanlaajuisesti proletaarit ovat keskuudessamme kurjalistona, takapajuisten maiden poljettuna alaluokkana.
Aikoinaan sanottiin, että menestyvällä demarillakin saattaa olla köyhiä sukulaisia. Nykyinen valistunut, ammattitaitoinen, hyvin järjestäytynyt ja asemansa sosiaalilainsäädännöllä turvannut palkansaajaluokka on kehittynyt 1800-luvun kurjalistosta, proletariaatista.
Nyt palkkatyön ja finanssipääoman välinen luokkaluokitus on siirtymässä aivan uudelle tasolle teollisuuskapitalismin luokkataisteluun verrattuna.
Siitä huolimatta proletariaatti-käsitteestä saattaa olla apua paikannettaessa köyhyyden eri asteita finanssirahan palvonnan globaaleissa oloissa.
Talouden ylikorostaminen saattaa juontua unohduksen synnyttämästä kauhusta, kun proletariaatti kävelee meitä vastaan tulevaisuuden suunnasta.
uutiskirje 
