Tulosvaroitus
Julkinen tila katoaa Suomesta samaa vauhtia, kun perinteiset torit ja kauppakadut paketoidaan kauppakeskusten peltiseinien sisään. Missä ovat julkiset kauppakeskukset?
Espoon Iso Omena kohahdutti aikoinaan, kun kirkko ja kirjasto rantautuivat ostoskeskukseen. Päättelyketjun mukaan julkisten palveluiden pitää olla siellä missä ihmisetkin ovat.
Kauppakeskukset on perinteisesti mielletty yksityisiksi hankkeiksi. Kauppojen perustaminen ja ylläpito on yksityisten yritysten käsissä, ja näin ollen kauppakeskukset on käsitetty suuriksi kaupoiksi.
Kun kunnilla kerran on alueellaan kaavoitusmonopoli, miksi ne eivät ota kauppakeskusten rakentamista harteilleen?
Perusteluketju toimi 1970-luvulla, kun kauppakeskukset olivat poikkeus säännöstä. Nykyään voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että niistä on tullut osa yhteiskunnan perusinfrastruktuuria – piti siitä tai ei.
Itse eläisin huomattavasti mieluummin kivijalkakauppojen Suomessa, mutta se ei valitettavasti siinnä ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Suuri osa suomalaisista vaeltaa kerran tai useammin viikossa kauppakeskuksiin.
Kauppakeskukset ovat rakennuttajilleen usein tuottoisia hankkeita. Peruskaavana tuntuu olevan rakentaa kauppakeskus suomalaisella (laina)rahalla ja myydä se sen jälkeen kansainvälisille kiinteistösijoittajille.
Kun kunnilla kerran on alueellaan kaavoitusmonopoli, miksi ne eivät ota kauppakeskusten rakentamista harteilleen?
Jos kauppakeskuksia on ”pakko” rakentaa, miksei niistä voisi siis tehdä julkista – siis kunnan omistamaa – tilaa? Käsitys kauppakeskuksista lähtökohtaisesti yksityisinä hankkeina on jämähtänyt 1970-luvun Maxi-markettien ajalle.
Vähimmäisvaatimus olisi, että tulevat kauppakeskukset rakennettaisiin ainakin osin kuntien toimesta. Isommille kunnille tämän ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Yksityisellä osarahoituksella hankkeisiin saisi tietotaitoa, jota kunnalla ei rakennuttajana välttämättä ole.
Kun kunta ottaisi näin kuntalaisten joka tapauksessa käyttämää infrastruktuuria takaisin haltuun, voitaisiin myös tilan käytöstä päättää muillakin kuin kaupallisilla periaatteilla.
Vaikkapa vartijoiden valtuuksista tai mielenosoitusoikeuksista käytävän keskustelun voisi samalla siirtää kauppakeskusten johdolta demokraattisesti valittujen luottamushenkilöiden hoteisiin.
Kolumni ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla 4.5.
uutiskirje 