”Sosialidemokratia tarjoaa todellisen vaihtoehdon Eurooppaa hallinneelle oikeistovirtaukselle. Ranskalaisten valinta kuvaa tätä suunnanmuutosta.” Näin tulkitsi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen François Hollanden presidentiksi valitsemisen merkitystä.
Samalla kun voimme iloita Hollanden voitosta, meidän ei kuitenkaan kannata tulkita vaalitulosta yksinkertaisella vasemmisto – oikeisto -asetelmalla. Äänestäjät Euroopassa ovat halunneet esittää protestin vyönkiristyspolitiikkaa kohtaan – ovatpa sitä harjoittaneet oikeisto-, keskusta- tai vasemmistopuolueet.
Espanjassa sosialistinen puolue kärsi pahan vaalitappion oikeistolle puolueen puheenjohtaja José Luis Rodríguez Zapateron johtaman hallituksen säästöpolitiikan takia. Kreikassa kaikki keskeiset vyönkiristyspolitiikkaa tukeneet puolueet, erityisesti sosialistipuolue PASOK, kärsivät murskatappion.
Kriisin aikana sosialidemokratia ei ole aina tarjonnut vaihtoehtoa oikeistovirtaukselle.
Kriisin aikana sosialidemokratia ei ole aina tarjonnut vaihtoehtoa oikeistovirtaukselle.
Hollanden voitto oli pikemminkin ääni Sarkozya ja hänen tukemaansa politiikkaa vastaan kuin ääni sosialidemokraattien harjoittaman talouspolitiikan puolesta. Viime viikonlopun vaalitulokset eivät olleetkaan selvä merkki vasemmiston kannatuksen kasvusta. Ne olivat ennen kaikkea osoitus äänestäjien osoittamasta epäluottamuksesta leikkauspolitiikkaa kohtaan politiikkaa toteuttaneiden päätöksentekijöiden puoluekannasta riippumatta.
”Vyönkiristys ei voi olla enää ainoa vaihtoehto”, totesi Hollande voittopuheessaan.
Kyyniset politiikan tarkkailijat ovat jo todenneet, että Hollandelle saattaa riittää talouskasvun tukemisen tarpeellisuutta korostava lisälauseke esimerkiksi Sarkozyn allekirjoittamaan budjettikurisopimukseen. Hollanden täytyy osoittaa kyynikkojen olevan väärässä.
Parhaassa tapauksessa Hollanden voitto vauhdittaa vasemmistolaisen leikkauspolitiikan vastaisen talouspoliittisen linjan vahvistumista Euroopassa. Sen vahvistamisen tarpeellisuutta on vaikeata korostaa liikaa. Onhan yksi vaihtoehto ainakin Kreikan vaalien perusteella se, että leikkauspolitiikan seuraukset saattavat johtaa vasemmiston vahvistumisen sijasta äärioikeiston kannatuksen kasvuun.
Tästä historia tarjoaa esimerkkejä. Paras esimerkki on 1930-luvun lama ja vyönkiristyspolitiikan toteuttaminen Saksassa. Ei olekaan ihme, että talouskriisin pidentyessä rinnastukset 1930-luvulle ovat yleistyneet. Tuoreiden vaalitulosten perusteella ne ovat liiankin osuvia.
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija.
uutiskirje 
