Köyhät ansassa 13
Jos hyväntekeväisyys on hyve, miten kerjääminen voi olla pahe? Tämä kerjäläisen esittämä kysymys ei näytä menettävän ajankohtaisuuttaan, vaikka media muuttaa muotoaan ja omistussuhteitaan päivittäin.
Lenin kysyi vuonna 1911, onko kaupallinen sanomalehti pelkkä petkutus, hauskuutus ja rikastumisväline. Tapetoiko se arkielämän jokapäiväiset ongelmat ja tarpeet pois näkyvistä sopeuttamalla lukijansa mielipiteet olemassa oleviin oloihin?
Vasemmistolehdistön Lenin näki kollektiivisena organisaattorina, joka näyttää poistumistien henkisesti ja taloudellisesti ahtaista kapitalistisista oloista.
Oikeistolehdistö yrittää sopeuttaa lukijan todellisuuteen rajaamalla pois myönteiset vaihtoehdot.
Vasemmistolehdistö pyrkii muuttamaan todellisuutta ihmiselle myönteisemmäksi.
Oblomovilaisen periaatteen mukaisesti lehdessä kirjoittaja kirjoittelee ja töllistelevä lukija lueskelee. Vasemmistolainen sanomalehti toimii työväestön puhujalavana. Lukijat ovat myös lehteen kirjoittajia, keskustelijoita, aineiston hankkijoita.
Kaupallinen sanomalehti rappeutuu yleiseksi parittajaksi. Parittaja piiloutuu, pysyttelee järjestämiensä paritteluaktien ulkopuolella, pitää kulissiammattia ja pelkää paljastuvansa yrittäessään keskittyä ammattinsa häiriöttömän jatkuvuuden turvaamiseen.
Puhtaan kaupallisten lehtien sivuilta köyhän on työlästä etsiä etujensa ajajia. Niiden sivuilla esiintyvät liikkuvat muiden intressiryhmien asioilla.
Tämän todisti Jouko Turkka tarkkanäköisesti 1994 ilmestyneessä romaanissaan Häpeä.
Turkka ihmetteli kuka voisi uskoa, että Uuden Suomen työn jatkaja on yhdynnän äänenkannattaja – oikein yhdynnän ääntelynkannattaja!
Kun Uuden Suomen varhaisemmat tilaajat ajoivat suojattomat, poikiensa raskaaksi tekemät kotiapulaiset kapsekkeineen ovesta ulos kadulle, vaikka näillä ei ollut mihin mennä, vielä moraalisesti heidän peräänsä jyristen, sen seuraajan sivuilla nyt samat tytöt, silloiset kotiapulaiset veikistelevät ja pyllistelevät alastomina miestä hakien, seksiä vaatien, himokkuuttaan kuuluttaen, alkoholiin ja hekumaan yllyttäen ja paheellisuuttaan ylvästellen, kuinka ansaitsevat sillä vielä rahaa, nämä valokuvamallit, klubiemännät, missit ja kevyet laulajat ja alastomat kesätyttökilpailijat:
”Nautinnonhalun pidäkkeetöntä toteuttamista, oikeutta itsekkyyteen, omaan etuun, ei sodanjälkeisinä vuosikymmeninä kukaan voinut edes yksityisesti julistaa, saati julkisesti, lehdessä tai radiossa, ei edes kirjassa, elokuvassa. Se kaikki oli jotain joka oli johtanut tuhoon Rooman valtakunnan veltostuttavissa kylpylöissään!
Kukaan ei olisi voinut kuvitella että Amerikasta tänne tulisi joukkotiedotus, joka muutamassa vuodessa ajaa nämä kylmään pohjolaan hyvin oudot arvot, nauttivan kaikkivaltiaan yksilön normaalin kansalaisen kuvaksi, yleiseksi mielipiteeksi siitä millainen ihmisen tulee olla.”
Kansalainen muuttui kaupalliseksi onnen kerjäläiseksi eräänlaisen vapaaehtoisen pakon edessä, ei pelkästään hyvää hyvyyttään.
uutiskirje 