Isien ja äitien maa

Jääkiekkohuuma nostaa pintaan pienen patriootin joka joidenkin sisällä asuu. Suomen pelejä katsoessa katsomo on pullollaan sinivalkoisia vaatteita, hattuja ja krääsää. Into on piukassa, ja jotkut jopa itkevät Maamme-laulua laulaessa.

Mikäs siinä, jokainen saa ilmaista tunteitaan tai olla ilmaisematta. Itselle ei sinivalkoinen lippu, Maamme-laulu tai Porilaisten marssi aiheuta suuriakaan tunteita. Isompia tunteita tulee, kun näen kuvia saastuneesta Itämerestä tai Pohjanmaan kettutarhoista.

Isänmaallisuus on mielenkiintoinen asia. Rasisteille se tuntuu olevan muiden vihaamista ja kuvitelmaa siitä, että suomalaisuus on jotain niin uskomatonta, että siihen eivät muut saa kajota. Rasismi, muukalaisviha ja vähemmistöviha on nostanut päätään yhteiskunnan tuloerojen kasvaessa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.

Rajojen rakastamisessa ei ole kertakaikkiaan mitään tolkkua.

Huomaan valitettavasti yhdistäväni suomileijonan näihin rasisteihin. Koen ällötystä katsoessani Suomen jääkiekko-ottelua, missä isot miehet itkevät Maamme-laululle päälaki kiiltäen suomileijona kaulassa roikkuen. Ensimmäisenä yhdistän heidät rasismiin. Haluaisin kompastua ennakkoluuloihini ja kuulla, että sama mies on rekisteröidyssä parisuhteessa marokkolaisen miehen kanssa.

Kunpa jokainen, joka kannustaa Suomen joukkuetta, itkee Maamme-laululle tai toivoo Karjalaa takaisin, käyttäisi edes puolet tuosta energiasta suojellakseen tätä maata. Ostaisivat lähiruokaa, luomua, taistelisivat puhtaamman luonnon ja hyvän vanhuspolitiikan puolesta. Se on todellista isän ja äidin maan rakastamista.

Rajojen rakastamisessa ei ole kertakaikkiaan mitään tolkkua. Puhtaassa luonnossa, lähiruuassa ja hyvinvoinnissa on.

Minulle isänmaallisuus on suomalaisten urheilijoiden kannattamisen lisäksi luonnon vaalimista, lähiruokaa, hyvinvointivaltion kehittämistä, lähipalveluita, kodin tarjoamista kodittomalle, kansainvälisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Ei siihen lauluja tai lippuja tarvita. Niiden taakse on helppo piiloutua, kun pelottaa, mutta rohkea uskaltaa olla isänmaallinen ilman tunnuksiakin, rakastaen ja suojellen maata jalkojensa alla.

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen.