Uutiset Syyriasta ovat päivä päivältä entistä kammottavimpia. Siviilejä – niin naisia, lapsia kuin vanhuksiakin – surmataan teloitustyyliin. Syyrian armeijan tai sitä tukevien puolisotilaallisten joukkojen toimet ovat raakuudessaan kuvottavia. Ihan pulmusia eivät tosin ole kapinallisetkaan.
Verenvuodatus ja järjetön väkivalta Syyriassa on saatava loppumaan. Tästä ei pitäisi olla erimielisyyttä. YK:ssä Syyrian hallituksen toimet on tuomittu yksimielisesti. Entinen pääsihteeri Kofi Annan jatkaa omaa välitystehtäväänsä. Annan on vedonnut jälleen Syyrian presidentin Bashar al-Assadiin mutta tuloksetta.
Annanin rauhansuunnitelma yskiikin pahasti, tulitaukoa ei enää oikeasti ole eikä YK:n tarkkailijoiden sijoittaminen maahan ole rauhoittanut tilannetta. Tästäkin huolimatta on nyt kaikin mahdollisin tavoin toimittava rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi. Se voi edellyttää sitä, että Syyriaan on sijoitettava YK:n rauhaturvajoukkoja, vaikka tilanne onkin äärimmäisen hankala ja mahdollisille joukoillekin hengenvaarallinen.
Syyrian diplomaattien karkottaminen oli näyttävä ele, vaikka mukana eivät olleet esimerkiksi kaikki EU-maat. Ulkoministeri Erkki Tuomioja huomauttikin oikeutetusti tämän kertovan EU:n hajanaisuudesta. EU:ssa olisikin pitänyt sopia yhteisestä toimintalinjasta. Suomessahan ei ole Syyrian diplomaatteja.
Diplomaattien karkotus ei olekaan yksiselitteinen asia. Jos karkotusta ei tehdä niin vastavuoroisesti diplomaatit pysyvät Syyriassa ja heillä on mahdollisuus muun muassa pitää yhteyksiä maan oppositioon ja tätä kautta välittää maasta luotettavaa tietoa. Tunnettu tosiasiahan on, että aseiden puhuessa ensimmäinen uhri on totuus.
Venäjä on tukenut koko kriisin ajan Syyrian johtoa. Venäjäkin on tuominnut tuoreimmat veriteot, vaikka vaatii yhä tapahtumien tarkkaa selvittämistä. Venäjän toimista onkin paljon kiinni, miten tilanne maassa kehittyy. Jo YK-äänestys antoi viitteitä siitä, että Venäjäkään ei ihan mitä tahansa hyväksy.
uutiskirje 
