Kuntauudistuksen valmistelu etenee, vaikka yksi ja toinen haluaa hiljentää vauhtia tai jopa lopettaa hankkeen tykkänään. Hallitus on jo laittanut siksi paljon panostuksia uudistukseen, että perääntyminen ei tunnu kovinkaan viisaalta toimenpiteeltä. Hallitus myös sitoutui jo ohjelmassaan kuntauudistukseen – ja sen mukaan on nyt edettävä.
Aikataulu on tiukka ja voi olla, että siitä joudutaan jonkin verran tinkimään ihan käytännön syistä, muun muassa monet lainmuutokset ottavat aikaa. Varsinaista aikalisää ei kuitenkaan ole syytä ottaa. Eteenpäin pitää painaa täysillä. Muutokset ovat kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin, sillä nykyinen rakenne ei yksinkertaisesti toimi eikä sillä pystytä varmistamaan kaikille kuntalaisille tasapuolisia palveluja myös tulevina vuosina.
Yleensä asiat mutkistuvat, jos väistämättä edessä olevien päätösten kanssa vetkutellaan. Muutostyö hankaloituu vielä lisää, jos puoluepolitiikka astuu peliin ja päsmärit ryhtyvät ohjailemaan päätöksentekoa.
Taloudellisesti surkeimmissa kunnissa tajutaan kyllä, mitä kello on lyönyt.
Kuntauudistuksessa eletään näinä päivinä yhtä ratkaisuhetkeä. Hallitus on luvannut antaa ensi keskiviikkona eduskunnalle selonteon kuntauudistuksen suuntaviivoista. Enää ei puhuta karttaharjoituksista, vaan nyt on menty eteenpäin kohti toteutettavaa mallia. Esillä on jo ollut noin 150 peruskunnan malli. Olennaista ei kuitenkaan ole kuntien määrä, vaan – jälleen kerran – kaikkien kuntalaisten palvelujen tasapuolinen järjestäminen.
Taloudellisesti surkeimmissa kunnissa tajutaan kyllä, mitä kello on lyönyt. Oman tutun kunnan liittäminen isompaan tuntuu kipeältä, mutta ratkaisu on vain pystyttävä tekemään, jos tulevaisuutta itsenäisenä kuntana ei kerta kaikkiaan ole olemassa.
Kukaan ei halua puhua pakkoliitoksista, mutta niitäkin jouduttaneen tekemään, vaikka kuntien itsehallintoa ja kuntalaisten omaa päätösvaltaa halutaan kunnioittaa viimeiseen saakka. Pakolle onkin ehkä keksittävä kiertoilmaisuja, sillä jokainen näiden asioiden kanssa tekemisessä oleva tietää, että kuntien yhdistämisiä on tehtävä sielläkin, missä tunnetasolla pannaan tiukemmin hanttiin.
Tietyillä alueilla lahjomattomat luvut tulevaisuuden kehitystrendeistä eivät jätä kuntapäättäjillä vaihtoehtoja. Tietenkin porkkana on aina mieluisampi konsultti kuin keppi – jos porkkanoiden jakamiseen vain on edellytyksiä.
Varsinkin keskusta levittää sellaista käsitystä, että kuntauudistuksen tavoite olisi varta vasten kurittaa tiettyjen, pienten (usein keskustajohtoisten) ja talouskurimukseen ajautuneiden kuntien asukkaita. Mitähän järkeä tällaisessa kurittamisessa oikein olisi? Sehän kalahtaisi kurittajien omaan nilkkaan.
Onko se niin vaikea käsittää, että tavoitteena todellakin on parantaa kuntien edellytyksiä hoitaa tehtävänsä – eli turvata kansalaisten peruspalvelut? Isossa peruskunnassa voi esimerkiksi olla useampiakin keskuksia. Eivät lähikoulut tai terveyskeskukset minnekään katoa, jos alueella on riittävästi niiden käyttäjiä.
Jos kunnan työtä tekevä väestö taas muuttaa työn perässä muualla ja verotulot hupenevat, niin huonostihan siinä käy, oli kunta sitten itsenäinen tai ei. Elinkelpoinen kunta on varmasti jokaisen kuntalaisten etu.
uutiskirje 