Taivastelun valtakunnailla 3
Ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille apostoli Paavali esittää nykyajan poliitikon ongelman väittäessään koettavansa kelvata kaikille kaikessa katsomatta omaa hyötyään.
”Kaikille olen ollut kaikkea.” Omien sanojensa mukaan hän katsoo ainoastaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.
Kuitenkin edellisessä luvussa hän käy korinttolaisten kanssa eräänlaisia tupo-neuvotteluja, koska hänen mieltään askarruttaa, ottaako evankeliumien saarnaamisesta palkkaa vai ei.
Korinttolaisia hän kutsuu apostolinvirkansa sinetiksi Herrassa ja kysyy ”eikö meillä olisi oikeus saada ruokamme ja juomamme?”
Tässä lähennellään jo tulevien aikojen ongelmaa nimeltä ”leipäpappeus.”
Hän kysyy, eikö apostoleilla ole oikeus kuljettaa mukanaan vaimoa tai uskonsisarta. Häntä askarruttaa myös, onko hänellä oikeus olla tekemättä ruumiillista työtä.
Seuraavaksi Paavali menee palkkatyön ytimeen kysymällä kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan? Kuka istuttaa viinitarhan, eikä syö sen hedelmää? Tai kuka kaitsee karjaa, eikä nauti karjansa maitoa?
Tämän jälkeen hän hieman häpeää suoria kysymyksiään ottaen varovasti sanojaan takaisin kysyen: Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano niin?
Eli tässä kysymyksessä on selvästi jo tulevien aikojen työnlainsäädäntö idullaan, jonka seuraavat jakeet vahvistavat:
Onhan Mooseksen laissa kirjoitettu: ”Älä sido puivan härän suuta.” Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne?
Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista?
Seuraavassa jakeessa Paavali laittaa peruutusvaihteen päälle ja toteaa kaksimielisesti:
”Mutta me emme ole käyttäneet tätä oikeutta, vaan kestämme kaikki, ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille.”
Tässä Paavalilta pääsee pieni epätotuuden lipsahdus, sillä evankeliumi, jota hän julisti, oli pitkälle hänen oma luomuksensa, jota hän itse kulki levittämässä.
Antiikin mysteeriuskonnoissa esiintyi ajatus jumalolennosta, joka saattoi vapahtaa hädästä ja synnistä sekä antaa kannattajilleen henkilökohtaisen kuolemattomuuden.
Näihin pelastususkontoihin sisältyi myös käsitys, että pelastus saatetaan saavuttaa mystisellä jumalaan yhtymisellä, joka voi tapahtua esimerkiksi pyhitetyllä aterialla.
Paavali yhdisti nämä ajatukset vanhaan juutalaiseen käsitykseen, jonka mukaan ihmisen oli elettävä Jumalan käskyjä totellen.
Tämän teoreettisen mallinsa julistaminen ainoaksi oikeaksi totuudeksi oli siis Paavalin työnä, josta hän halusi itselleen myös maksettavan palkkaa.
Paavalilla oli tyypillinen toimitsija-agitaattorin ongelma toimeentulonsa, ja yhteiskunnallisen asemansa suhteen. Mihin ammattiryhmään hän oikein kuului?
Mihin ammattijärjestöön hän nyt kuuluisi? Akavaan sen perusteella, että hän oli koulutukseltaan lakimies.
Mutta ammattikuvaltaan hän olisi freelancer, samaan tapaan kuin monet nykyiset ”Paavalit”, elämäntaidon opettajat. Pappiskoulutusta Paavalilla ei ollut.
uutiskirje 
